Suomi 1948 -kolumni
Veli Junttila:
Turun pääkatu

Mikä on Turun pääkatu? Tähän vastausta Turun Sanomat etsi kiertohaastattelussa marraskuussa 1948. Tarkoituksena oli sekä kaupallisen että liikenteellisen pääväylän löytäminen. Jutun nimetön tekijä tuntui vähän kadehtivan sitä, kun "Helsingillä on Mannerheimintiensä, Tampereella on Hämeenkatunsa ja Viipurilla oli Torkkelinkatunsa", mutta Turussa ei löydy selvää vastausta.

Kaupunginjohtaja Eero Mantere varoi viisaasti nimeämästä kaupallista pääkatua, koska city-keskustaa ei ollut vielä päässyt muodostumaan. Suuriakin liikkeitä on eri puolilla kaupunkia ja kaupankäynti on "yhä keskittymätöntä".

Liikenteen pääkadut Mantereen oli helppo nimetä. Ne olivat kaupunkiin johtavat väylät Uudenmaankatu ja Aningaistenkatu sekä satamaan johtava Linnankatu.

Vanhan ja uuden Turun pätevä tuntija professori Svante Dahlström oli liikenneasioissa samaa mieltä Mantereen kanssa. Dahlströmin sanoi, ettei cityä ole Turkuun muodostunut, vaan keskusta "muistuttaa aivan liian suuria vaatteita päällään pitävää ihmistä" - on siis laaja ja sisältää harvassa suuria liikerakennuksia.

Dahlströmin mielestä kaupallisesti kaksi katua on hieman toisten edellä, Yliopistonkadun se osa, joka on Kauppatorin ja Humalistonkadun välissä sekä Humalistonkatu.

Vanhemmassa Turussa - ennen vuotta 1827 - Dahlströmin mukaan oli selkeä pääkatu sekä liikenteellisessä että kaupallisessa mielessä. Tuo väylä oli "vanha Uudenmaankatu, joka johti - nykyisen asemakaavan mukaan - Uudenmaan tullista Vanhalle Suurtorille ja sieltä edelleen Kaupunginsillan ylitse siihen Linnankadun porttiin, jossa on numero 5 ja joka jatkui tästä paikasta Aningaisten tulliin vanhan Brahenkadun nimisenä".

Poliisilaitoksen edustaja toimiupseeri majuri Viljo Lehtonen valitsi liikennekaduksi myös Aningaistenkadun ja Uudenmaankadun. Kaupankäynnin vilkkautta ajatellen huomattavimpana kadunosana hän piti Yliopistonkatua Kauppatorin ja Humalistonkadun välillä.

Epävirallisille turkulaisille pääkadun nimeäminen oli helpompaa. Kauppaneuvos Hugo Helanderin valinta oli Aurakatu, "koska sen varrelle ovat melkein kaikki pankit, paljon suuria liikkeitä, teatteri, Yliopisto ja useita kouluja ja koska tätä katua pitkin päästään myös Aurajoen toiselle puolelle, mikä puolestaan lisää paljon kadulla vallitsevaa liikennettä".

Ammattiautoilija Lauri V. Tamminen valitsi myös pääkaduksi Aurakadun ja seuraavaksi Kauppiaskadun ja muut Kauppatorin viereiset kadut.

Tavallisena turkulaisena rakennusmestari Erkki Saariokin valitsi Aurakadun, jolle Taidemuseo kadun yläpäässä antaa erikoista arvokkuutta.

Toimittajamme loppuarvio oli, että Aurakatu on Turun jonkinlainen "korvikepääkatu". Katu on toimittajan mielestä ainoa eheän kokonaisuuden muodostava kauppa- ja liikenneväylä. Aurakadun painoarvoa lisää kaupungintalon sijainti sen varrella. Aurakatu on myös ainoa katu, jonka kautta kaikki raitiotielinjat kulkivat.

Teitä päällystettiin Turussa 50 vuotta sitten pikkuhiljaa, mutta mukulakivitys oli Turussa edelleen yleisin kertoi TS:n nimimerkki Silmä & Korva.

Autot ja hevospelit mukulakiveyksen jotenkin kestivät, mutta turkulaiset pyöräilijät valittivat. Lehtemme toimitus olikin saanut ehdotuksia, että miksei yleisten työmatkareittien varsille voitaisi varata vaikka pientä kapeaa kaistaletta pyöräilytieksi.

Turussa valitettiin paljon katujen huonosta kunnosta syksyllä 1948. Esimerkiksi Stålarminkadun loppuosan Perämiehenpuistoon sanottiin olevan kuravelliä polviin saakka. Kaupunkilaiset ihmettelivät, miksei tietä kivetä vaikka kaupungilla on oma kivenhakkaamokin Skanssinmäessä.

Kun TS tiedusteli kadun kunnostusta katurakennustoimistosta, voitiin kertoa, että "Kaupungin köyhyys näyttelee tässäkin jutussa huomattavaa osaa".

Yksi iloinen tieuutinen voitiin marraskuun 25. päivänä kertoa: Hirvensalon sillan kansitustyö on valmistunut. Silta saadaan liikennöitävään kuntoon keväällä 1949. Silloin Hirvensalon, Satavan ja Kakskerran asukkaiden oikeutettu valitusten aihe poistuu, sillä Hirvensalon lautta on ollut suuresti ylikuormitettu, yleensä kesäisin ja päivittäin aamuisin ja iltaisin.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.