Pääkirjoitus 19.11.1998:
EU-miljardien väärinkäytöissä
komission syytä katsoa peiliin

EU:n kassa vuotaa kuin seula. Unionimaiden veronmaksajien rahaa valuu vuolaina virtoina epämääräisiin ja vääriin kohteisiin. Vaikka epäkohtaan vuodesta toiseen puututaan, mikään ei tunnu auttavan.

Unionin tilintarkastajien alkuviikolla julkistettu vuosiraportti on tutun karua kertomaa. Sen mukaan viisi prosenttia eli noin 25 miljardia markkaa EU:n viime vuonna maksamista tukivaroista on hämärillä teillä.

Leväperäisyydestä ja väärinkäytöksistä kertova lista on pitkä. Rakenne- ja maataloustukien maksatus vilisee epäselvyyksiä, humanitaarista toimintaa tutkitaan petosepäilyjen vuoksi, arvonlisäveroja on jätetty maksamatta 1991 - 1993 viidettä sataa miljardia markkaa eli lähes EU:n vuosibudjetin verran, jne.

EU:n keskushallinto muistaa yleensä korostaa, että suurin osa rikkomuksista tapahtuu jäsenmaissa, ei Brysselissä. Tällä kertaa komission kannattaisi kuitenkin katsoa peiliin ja mennä itseensä.

Tilintarkastusviraston erityiskertomus arvostelee ankarasti komission rahoittamia Itä-Euroopan ydinvoimaturvallisuuden edistämishankkeita, eikä syyttä. Rahaa on syydetty sinällään tärkeään tarkoitukseen viitisen miljardia markkaa, mutta kovin laihoin tuloksin.

Yhtään vakavaksi turvallisuusriskiksi luokiteltua ydinvoimalaa ei ole suljettu. Sitä kerkeämmin on maksettu palkkioita läntisille konsulttiyrityksille, jotka ovat rahastaneet huimia summia usein merkitykseltään kyseenalaisesta asiantuntija-avusta.

Toinen hyötyjä näyttää olleen EU:n ydinvoimalateollisuus, jolle on tarjoutunut tilaisuus markkinoida osaamistaan ja laitteitaan Venäjän, Ukrainan ja itäisen Keski-Euroopan projekteissa. Jos näin on pitkitetty turvallisuudeltaan elinkelvottomien laitosten käyttöä, bisnestä voi europarlamentaarikko Heidi Hautalan tavoin (TS 18.11.) pitää kaikkea muuta kuin hyväksyttävänä.

Hautalan kritiikistä saa osansa myös EU:n Tacis-ohjelmia vetävä suomalainen Timo Summa, jonka vastuulla ydinturvaprojektien toteutus paljolti on ollut. Hautalan mielestä heikot tulokset osoittavat, että hankkeita on johdettu taitamattomasti.

Tilintarkastusraportista perin juurin tuohtunut EU:n parlamentti on väläyttänyt mahdollisuutta evätä komissiolta vastuuvapaus vuoden 1996 budjetista. Vaikka niin pitkälle tuskin asiaa viedään, uhkauskin on jo epäluottamuslause unionin keskushallinnolle.

Yhteisten varojen holtittomasta käytöstä on tulossa EU:lle kiusallinen tavaramerkki. Se nakertaa hitaasti, mutta varmasti unionin jo muutoinkin rasitettua uskottavuutta kansalaisten silmissä.

Vastuu ongelmiin tarttumisesta on yhtä hyvin Brysselillä kuin jäsenmaiden EU-organisaatioilla. On turha kuvitella, että yhteisökulttuuria rapauttava itsekäs saalistaminen saadaan aisoihin, ellei kaikilla tahoilla ja tasoilla olla valmiita torjuntatalkoihin.