Pääkirjoitus 18.11.1998:
Turun budjetti rakentuu
suurille kasvuodotuksille

Turun valtuusto hyväksyi maanantaisessa pitkässä kokouksessaan kaupungille riskibudjetin ensi vuodelle. Kaupunginhallituksen esitys piti suurin piirtein kutinsa valtuuston käsittelyssä, mutta yhdessä tärkeässä kysymyksessä se petti. Terveyskeskusmaksun käyttöönotto hylättiin niukalla enemmistöllä.

Kaupungin johdon ja valtuuston kunniaksi on laskettava, ettei veroprosentin korottamisen tielle lähdetty. Se säilyy l7 prosenttina myös ensi vuonna. Velkataakan kasvattaminen on kuitenkin suuri riskitekijä tilanteessa, jossa kansantulon kasvuarviot ovat kovin hajanaisia. Budjetin pohjana oleva neljän prosentin kasvu tuntuu jo tässä vaiheessa ylioptimistiselta.

Vaikka terveyskeskusmaksulla ei varsinaisesti kaupungin taloudellista tilaa juuri parannettaisikaan, sen tuotoksi oli arvioitu noin kuusi miljoonaa markkaa, merkitsee sen hylkääminen myös terveen taloudenhoidon periaatteiden hylkäämistä. Taannoisessa Turun Sanomien ja Turku TV:n mielipidetiedustelussakin turkulaisten selvä enemmistö asettui sille kannalle, että se maksaa, joka käyttää.

Turkulaiset ovat saman mielipidetiedustelun mukaan selkeästi mieluummin maksujen kuin veronkorotusten kannattajia.

Pienenkin terveyskeskusmaksun on lisäksi arveltu vähentävän tuntuvasti turhia käyntejä terveysasemilla ja lyhentävän siten tarpeettoman pitkiksi venyneitä jonoja.

Valtuuston päätös onkin ristiriidassa niin kaupungin virkamiesjohdon, kaupunginhallituksen kuin ilmeisesti myös kaupunkilaisten näkemysten kanssa. Sosiaalidemokraattien ja vasemmistopuolueen valtuutetut yhdessä muutaman ryhmäkannastaan poikenneen valtuutetun kanssa syyllistyivät terveyskeskusmaksun tyrmätessään ilmaispalveluharhakuvan perusteettomaan ylläpitämiseen.

Puolueet tekivät kymmenien miljoonien arvosta erilaisia lisäysehdotuksia budjettiin, mutta enin osa niistä kaatui selvästi kaikkiaan 87 äänestyksessä. Yksistään vasemmistoliitto olisi halunnut kasvattaa kaupungin menoja noin 50 miljoonalla nyt hyväksyttyjen 4,8 miljardin markan käyttömenojen päälle.

Arveluttavaa kaupungin taloudenhoidossa on velkataakan huomattava kasvuvauhti. Pitkäaikaisten lainojen määrä on tämän vuoden lopussa noin 730 miljoonaa markkaa. Parin vuoden kuluttua summan arvioidaan nousevan jo 1200 miljoonaan markkaan.

Jos kävisi niin onnettomasti, ettei kansantulon kasvuvauhti olisikaan neljän prosentin luokkaa, vaan esimerkiksi vain puolet siitä ensi vuonna, kävisi Turunkin talouden köpelösti. Velkataakkaa todennäköisesti jouduttaisiin entisestään lisäämään ja seuraavana vuonna olisi väistämättä edessä myös veroprosentin korottaminen.

Tilanteen tekee hankalaksi tosiasia, että vuosi 2000 on kunnissa vaalivuosi. Puolueille kiusallinen veronkorotus saattaisi vaihtua lainanoton lisäämiseksi, ja kaupungin taloudellisen ahdingon purkaminen työnnettäisiin kauemmaksi tulevaisuuteen.