Tosiasioita liikennelaitoksen tapahtumista

Olipas onneton kirjoitus yleisönosastolla liikennelaitoksesta (TS 6.11.). Siksi vähän tosiasioita tapahtumista.

1. 90-luvun alussa liikennelaitoksella alkoi puhaltaa uudet tuulet. Aloitettiin vanhan byrokraattisen järjestelmän muuttaminen liiketaloudelliseen suuntaan. Silloin todettiin, että henkilöstökapasiteettia on kaksinkertainen määrä tarpeeseen nähden.

2. Turun valtuuston päätös oli silloin ja nyt, ettei ketään saa irtisanoa. Tätä päätöstä on kunnioitettu.

3. Tehostustoimien yhtenä edellytyksenä oli tilaaja/tuottaja -järjestelmän luonti, jotta Turun sisäistä joukkoliikennettä voidaan kilpailuttaa.

4. Liikennelaitoksesta tehtiin nettobudjetoitu liikelaitos 1.1.1995 alkaen, joka vastaa yksityissektorilla avointa yhtiötä. Pitää tulla omillaan toimeen.

5. Edellisen kohdan selvittelytyössä todettiin, että liikennelaitoksella on vielä noin sadan henkilön ylikapasiteetti. Nyt astui voimaan 2. kohta ja kaikki henkilöstökustannukset sälytettiin liikennelaitoksen kannettavaksi. Mikä yritys voi toimia tehokkaasti, kun sillä on kannettavanaan lähes tuplapalkkakustannukset vanhana perintönä?

6. Henkilöstön vähenemisen myötä, pehmein arvoin, on toimintaa vastaavasti tehostettu. Henkilöstömäärä on pudonnut 1990-luvun alun noin 400 henkilöstä 180 henkilöön.

7. Edellä kerrottu on ollut mahdollista, kun henkilöstö, ikääntymisestään huolimatta, on aktiivisesti lähtenyt tehostustoimiin mukaan. Tästä tulee antaa heille parhain tunnustus.

8. Taloudellisen tuloksen tekemistä on hidastanut virheellinen "säästötoiminto", jonka perusteella joukkoliikennepalveluja on vähennetty, mutta liikennelaitoksen henkilöstömäärää ei ole saatu vähennettyä vastaavasti.

9. Tiettävästi mikään Turun toimintayksikkö tai hallintokunta ei ole säästänyt penniäkään tällä vuosikymmenellä. Säästäminen kun on niin sanotun ylimääräisen rahan pistämistä "sukanvarteen" pahanpäivän varalta. Oikeampi tapa on turvata palvelut tai jopa parantaa niitä toimintaa tehostamalla ja pienemmin kustannuksin. Tämä tehostustoiminta on ollut ohjenuorana liikennelaitoksella tällä vuosikymmenellä.

10. Liikennelaitoksen osalta kaupungin menot ovat tällä vuosikymmenellä vuoden 1997 loppuun mennessä kumulatiivisesti pienentyneet noin 130 miljoonaa. Nuo miljoonat osoittavat, miten raskas ja kallis vanha byrokraattinen järjestelmä on ollut.

11. Liikennelaitos ei ole 1.1.1995 jälkeen pyytänyt kaupungilta mitään rahallisia tai toiminnallisia tukia.

12. Liikennelaitos on nyt pyytänyt hankinta- ja lainavaltuuksia uusille autoille, jotta 20 vuotta vanhat saastuttavat autot voidaan korvata ympäristö- ja asiakasystävällisillä matalalattia-autoilla. Lainavaroin yksityisetkin hankkivat autonsa.

13. Liikennelaitosta ei voi syyllistää yksityisen liikennöitsijän konkurssiin menosta.

14. Mitä tulee yhtiöittämiseen, niin se ei ole mikään onnen avain. Ei yhtiöittäminen eikä omistuspohja ratkaise hyvää tulosta, vaan ainoastaan se, miten kukin sitoutuu tuloksen tekemiseen ja miten kukin tietää oikean päämäärätavoitteen ja miten se saavutetaan.

Hannu Mäkilä
johtaja
Turun liikennelaitos