Suomi haluaa katsoa silmäin
tasalta ihmisoikeuskysymyksiä

Ulkoministeri Tarja Halonen on tehnyt hyvää työtä Suomen roolin vahvistamiseksi kansainvälisillä ihmisoikeusfoorumeilla.
Ulkoministeri Tarja Halonen on tehnyt hyvää työtä Suomen roolin vahvistamiseksi kansainvälisillä ihmisoikeusfoorumeilla.

YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus täyttää joulukuussa 50 vuotta. Merkkipäivän juhlistamiseksi hallitus antoi keskiviikkona eduskunnalle laatuaan ensimmäisen selonteon Suomen ihmisoikeuspolitiikan periaatteista ja tavoitteista.

On oikeastaan aika kuvaavaa, että ihmisoikeuskysymykset otetaan kokonaisarvioinnin kohteeksi vasta puoli vuosisataa YK:n julistuksen jälkeen. Ylevien periaatteiden lausuminen ja niiden täytäntöön paneminen ovat usein kaksi eri asiaa. Niin tässäkin.

Toisaalta selonteko on loogista jatkoa aktivoitumiselle, jota Suomi on ihmisoikeusasioissa viime vuosina osoittanut. Aiheen tärkeys kirjattiin selkeästi jo sateenkaarihallituksen ohjelmaan.

Konkreettisina toimina ulkoministeriön yhteyteen on perustettu erityinen ihmisoikeusyksikkö. Niin ikään on tehostettu ulkomaan edustustojen raportointia asemamaiden ihmisoikeustilanteesta.

Paljolti ulkoministeri Tarja Halosen ansioksi luetaan se, että Suomi on noussut entistä näkyvämpään rooliin ihmisoikeuksia käsittelevillä kansainvälisillä foorumeilla. Hän on toiminut muun muassa Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajana sekä EN:n ja EU:n keskinäistä yhteistyötä pohtivassa korkean tason kokoonpanossa.

Selonteko on kaikkinensa hyvin kunnianhimoinen. Sen mukaan Suomen tavoitteena ei ole vähempi kuin edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista "kaikkialla maailmassa". Hallitus itse lupaa tehdä niin kuin opettaa: ottaa ihmisoikeudet huomioon ulko- ja turvallisuuspolitiikan kaikilla osa-alueilla.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ihmisoikeudet ovat maallemme kriittinen kysymys pikemminkin kauppa- kuin ulkopoliittisesti.

Mahtavan itänaapurin ihmisoikeusrikkomuksilta ummistettiin silmät vuosikymmeniä hyvien naapuruussuhteiden nimissä. Nyt ihanteet ja käytäntö käyvät helpoimmin ristiin suhtautumisessa Kiinan ja Indonesian kaltaisiin maihin, joissa Suomella on tärkeitä taloudellisia etuja vaalittavana.

Monien muistissa on presidentti Martti Ahtisaaren laaja Aasian kiertomatka vajaa neljä vuotta sitten. Yksi paljon paheksuntaa aiheuttanut kohde oli juuri Indonesia, joka lienee ihmisoikeuksien pahimpia telojia maailmassa.

Vaikka Ahtisaaren päätarkoituksena oli ovien avaaminen suomalaiselle elinkeinoelämälle, myös ihmisoikeudet otettiin keskusteluihin vierailun aikana. Samoin menetteli pääministeri Paavo Lipponen käydessään taannoin Kiinassa.

Suomi haluaa katsoa oikeudenloukkaajia "silmäin tasalta" niin kuin Pohjantähden Akseli. Moraalisen paheksunnan ja suhteiden katkaisemisen sijasta on valittu maltin, avoimen vuoropuhelun, tapauskohtaisen harkinnan ja kansainvälisen painostuksen tie.

Tällainen lähestymistapa ei tuota nopeita omantunnon voittoja, mutta voi aikaa myöten johtaa sittenkin pysyvämpiin tuloksiin kuin suurieleinen uho.

Vasta käytäntö tietysti testaa, miten selonteossa kirjatut periaatteet pitävät. Se koskee myös ja erityisesti Suomen harjoittamaa asevientiä, joka ei kaikilta osin kestä kriittistä tarkastelua.