Pääkirjoitus 13.11.1998:
Hammaslääketieteen alasajon
uhka torjuttava jälleen Turussa

Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen täysimittainen opetus supistui monien vaiheiden jälkeen erikois- ja täydennyskoulutuksen antamiseksi vuonna 1994. Nyt ollaan hammaslääketieteen koulutuksen valtakunnallisessa alasajossa vaiheessa, jossa Turun laitosta uhkaa ovien lopullinen sulkeminen, kun perusopetuksen päättymisen myötä määrärahat pienenivät ratkaisevasti.

Opetusministeriön toimikunnassa mietitään parhaillaan kahta vaihtoehtoa. Joko jostakin löydetään kuuden miljoonan erityismääräraha Turun laitoksen toiminnan jatkamiseksi tai sitten pannaan tylysti lappu luukulle.

Jatkuva täydennyskoulutus on perinteisesti kuulunut kuvaan varsinkin terveystieteissä. Hammaslääketieteenkin alalla kansalaisilla on lupa odottaa, että ammatinharjoittajat hoitavat potilaitaan aina alan viimeisimmän tiedon ja teknologian keinoin.

Tuntuukin jo pelkästään ajatuksena uskomattomalta, että hammaslääketieteen jatko- ja täydennyskoulutus Turussa ajettaisiin kiville muutaman miljoonan markan takia.

Maakunnallisesti tärkeää terveystyötä tekevä Turun yliopiston hammaslääketieteen laitos on kansainvälisestikin arvostettu niin korkeatasoisen tieteellisen työnsä kuin antamansa pätevän koulutuksenkin takia.

Terveystieteiden tutkimuksen ja koulutuksen uudelleenjärjestelyissä ollaan menossa hakoteille, jos niiden alasajo jatkuvasti kohdistuu alan parhaaseen osaan.

Turun kaupunki sen paremmin kuin ympäröivä maakuntakaan eivät voi eivätkä saa vaieten seurata yrityksiä hankaloittaa hammaslääketieteen tutkimusta ja täydennyskoulutusta alueellaan. Laitoksen ylläpitoon poikkeusoloissa tarvittavat kuusi miljoonaa markkaa on kaivettava tarpeen tullen vaikka kivensilmästä.

Uusien hammaslääkärien kouluttamisen lopettaminen oli jo tarpeeksi kova isku Turun yliopistolle. Hammaslääketieteelliseen työhön kohdistuville uusille leikkauksille tai peräti koko toiminnan lopettamiselle ei ole järkiperusteita.

Varsinaissuomalaiset kansanedustajat ovat ennenkin liputtaneet näyttävästi Turun yliopiston ja sen tarpeiden puolesta. Heidän voimansa eivät kuitenkaan riittäneet silloin kun hammaslääketieteen laitoksen toimintaa voimakkaasti supistettiin neljä vuotta sitten. Jonkinlaiseksi torjuntavoitoksi kuitenkin voidaan laskea toiminnan jatkuminen edes osittaisena.

Nyt kansanedustajat ovat taas uuden haasteen edessä. Heidän poliittista voimaansa ja taitoaan tarvitaan opetusministeriön taivuttamisessa erikoismäärärahan myöntämiseen hammaslääketieteen laitokselle ja huolehtimiseen siitä, ettei toiminta Turussa lopu ainakaan muutaman miljoonan markan puuttumiseen.

Turkulaisen hammaslääketieteen puolustamisessa avainasemassa on tietysti laitoksen johto. Hämmästyttävää kyllä, sillä ei näytä olevan tässä vaiheessa mitään sanottavaa ainakaan julkisuuteen.