Seurakuntavaalit vieläkin liian
jäsentymätön haaste äänestäjille

Lähes kolme vuosikymmentä jatkunut vaaliaktiivisuuden alamäki on saatu luterilaisessa kirkossa viimein katkaistua ja käännettyä nousuun. Vaikka valtakunnalliset ja paikalliset herättelykampanjat näyttävät tuottaneen tulosta, kovin suureen tyytyväisyyteen ei ole aihetta. Seurakuntavaalit ovat yhä liian vaikeasti hahmotettava ja jäsentymätön haaste äänestäjälle.

Äänestysvilkkauden piristyminen koko maassa 13 prosentista 14:ään toi vaaliuurnille runsaat 30 000 uutta äänestäjää. Turun seurakuntayhtymässä jäätiin vieläkin selvästi alle keskiarvon, vaikka täälläkin nousua tapahtui 2,4 prosenttiyksikön verran.

Vaalien positiivisiin tuloksiin kuuluu luottamushallinnossa tapahtuva vahva verenvaihdos. Turun seurakuntayhtymässä marssivat esiin etenkin nuoret ja naiset, jotka saavat uuteen kirkkovaltuustoon historiallisen määrällisen enemmistön.

Turun seurakunnat panostivat tällä kertaa poikkeuksellisen paljon vaaliaktiivisuuden kohottamiseen. Miljoonan markan tiedotus- ja mainoskampanjan konkreettisena tavoitteena oli äänestysprosentin nostaminen viidestä yhdeksään. Siihen ei läheskään ylletty. Kampanjoinnin ei tarvinnut silti suinkaan mennä hukkaan.

Raikkaan modernilla lanseerauksella seurakunnat onnistuivat herättämään aivan uudella tavalla kiinnostusta itseään kohtaan. Lähestymisen kynnys pudotettiin niin matalaksi kuin mahdollista. Viestittiin, että seurakunta tarjoaa jäsenilleen läheisen yhteisön, joka auttaa heitä arkielämän eri käänteissä - ja tekee hyvää sielulle.

Seurakunta tutuksi -kampanja tuotti runsaasti palautetta. Kirkkoherrojen lähettämään kirjeeseen on tullut jo parisen tuhatta vastausta. Monille kerta on ollut ensimmäinen, kun kirkko on ottanut henkilökohtaisesti kontaktia. Samalla on käynyt ilmi, miten huonosti oman seurakunnan toimintaa ja tavoitteita yleensä tunnetaan.

Nykyaikaisen markkinoinnin keinot epäilemättä auttavat seurakuntia lisäämään huomioarvoaan ja vetovoimaansa. Vaaliuurnille lähteminen riippuu kuitenkin olennaisesti siitä, onko ihmisillä kosketuskohtia seurakuntaan, kokevatko he vaikuttamisen tärkeäksi ja onko heillä äänestyspäätöksen pohjaksi riittävästi tietoa.

Ainakin viimeksi mainittu edellytys jää yhä aivan liian usein täyttymättä. Seurakuntaelämään perehtymätön äänestäjä joutuu tekemään valintansa tyystin ummikkona, tuntematta sen enempää yksittäisten ehdokkaiden kuin heidän taustaryhmiensä näkemyksiä.

Puoluetunnusten käyttö sallittiin seurakuntavaaleissa ensi kertaa neljä vuotta sitten. Pitkällisen periaatekiistelyn jälkeen toteutetulla uudistuksella ei ole ollut pelättyjä, eikä toivottuja vaikutuksia: se ei ole mainittavasti politisoinut seurakuntien hallintoa, mutta ei myöskään lisännyt äänestysaktiivisuutta.

Jos tavallisten seurakuntalaisten vaalimotivaatiota halutaan nostaa, ehdokkaiden ja valitsijayhdistysten pitää tulla nykyistä rohkeammin esiin. Äänestäjän on voitava tietää, minkälaisia arvoja, pyrkimyksiä ja vaihtoehtoja luottamustehtäviin pyrkivät edustavat.

Turun seurakuntayhtymän tiedotuslehti teki tässä suhteessa esimerkillistä työtä esitellessään täkäläisten ehdokaslistojen vaaliohjelmat. Vahinko vain, että se tapahtui varsinaisia äänestyspäiviä ajatellen pari viikkoa liian aikaisin.