Terveydenhuoltoon
järkevää säästöä

Aluesairaala on tärkeä työnantaja paikkakunnalla ja myös imagokysymys. Palvelut ovat lähellä asukkaita ja saatavuus on hyvä. Kunnan eli maksajan kannalta taas on huono asia, kun lähellä olevaa tarjontaa on paljon, se lisää kysyntää.

Puuttuminen lisääntyneeseen erikoissairaanhoidon käyttöön on vaikeaa. Lähetteen antajia on monta, terveyskeskuslääkärit, yksityislääkärit ja lisäksi sairaalan sisäiset lähetteet. Kenelle kuuluu valvonta tarpeellisesta hoidosta?

Pyrkimys käyttää oman alueen sairaalaa on oikein. Rahoille saadaan vastinetta ja työntekijät maksavat useimmiten veronsa alueen kuntiin ja käyttävät runsaasti myös muuten sijaintikunnan palveluja.

Jos yliopistosairaalassa tehdään pelkästään vaativimmat hoidot, voi valmistuvien lääkäreiden lääketieteellinen maailmankuva vääristyä. Kaikilla potilailla kuvitellaan olevan jokin harvinainen, paljon tutkimuksia vaativa sairaus ja kustannukset nousevat. Potilaille tehdään tutkimuksia jatkuvasti varmuuden vuoksi ja jokin poikkeava tulos käynnistää taas uuden myllyn.

Varsinkin nuoruus ja kokemattomuus lääkärin työssä näkyy runsaina tutkimuksina. Onneksi useimmat lääkärit saavat parhaat käytännön tietonsa aluesairaaloista, tavallisista keskussairaaloista ja terveyskeskuksista. Keskus- ja aluesairaalat olisikin kytkettävä tiiviimmin myös opetustyöhön.

Yliopistosairaalan poliklinikalla potilas kohtaa yleensä joka käynnillä uuden nuoren lääkärin. Jatkuvuus hoidossa ei ole hyvä. Tämä tuottaa paljon uusintakäyntejä ja myös sairaalan sisäisiä konsultaatioita. Potilas joutuu niin sanotusti myllyyn.

Kun erikoissairaanhoidossa tehdään vain nopeasti vaativa osaaminen ja konsultaatio, on se suuri haaste perusterveydenhuollolle. Omalääkärijärjestelmän kehittäminen on yksi vastaus haasteeseen. Varsinais-Suomessa vasta Salon alueella on alkamassa omalääkärijärjestelmä perusterveydenhuollossa.

Yhteisten hoitoketjujen rakentaminen perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen välillä nostavat osaamista. Kun potilasta ohjataan samansuuntaisesti sairaalassa ja perustasolla, se tuo turvallisuutta.

Toimintojen yhdistäminen tuo säästöjä. Päivystysjärjestelyt on jo monin paikoin saatu järkeväksi. Laboratorioiden yhdistyminen on tätä päivää, turhat päällekkäisyydet täytyy voida purkaa. Apteekkien, pesuloiden ja kuntoutusosastojen yhdistymisistä keskustellaan.

Atk-järjestelmän kehittäminen nopeuttaa potilaan kulkua eri organisaatioissa, vähentää paperinpyöritystä ja helpottaa tiedonkulkua. Tietosuoja estää tiedonkäyttöä eri organisaatioissa ilman potilaan suostumusta, vaikka se nopeuttaisi potilaan hoitoon pääsyä. Luvan kysyminen potilaalta pitäisi ottaa käytännöksi.

Myös erikoissairaanhoitolain ja kansanterveyslain yhdistämisestä keskustellaan. Mutta kumpi olisi kuntalaisten kannalta tärkeämpi: yhteinen terveydenhuolto vai perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhdistäminen.

Kirjoittaja on Loimaan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän johtava lääkäri ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallituksen vpj.