Rikosvastuuikärajasta

Päätoimittajalle. Lehtenne jatkaa rikosvastuuikärajaa koskeneessa pääkirjoituksessaan 8.10. toistuvasti sanoja "kompurointi" ja "hapuilu" käyttäen johtamani viraston toiminnan ankaraa arvostelua. Siihen lehdellä on täysi oikeus. Viraston ensimmäisen ja sellaisena vaikean toimintavuoden virallinen "työsaldo" tulee kokonaisuutena kertomaan pienin voimavaroin tapahtuneesta uurastuksesta rikosvastuun asianmukaisen toteutumisen puolesta.

Olen sen vuoksi pahoillani siitä, että lehtenne on joutunut kuitenkin omien havaintojensa pohjalta luonnehtimaan toimintaamme edellä mainituin kielteisin ilmaisuin. Tilanteen parantamiseksi tahtoisin näin julkisesti pyytää lehtenne edustajia mahdollisimman pian paikanpäälle tutustumaan virastoomme sekä sen henkilökuntaan ja toimintaan.

Voisimme myös keskustella nuorisorikollisuuden vastustamismahdollisuuksista. Saisin ehkä tilaisuuden kertoa niistä pitkään pohtimistani perusajatuksista, jotka olivat taustana pääkirjoituksenne lähteenä olleelle sanomalehti "Keskisuomalaisen" haastattelulle. Nämä ajatukset voidaan kiteyttää suoraan lainaukseen "Keskisuomalaisen" haastattelutekstistä:

"Kuusimäki on jo pitkään peräänkuuluttanut myös nuorison laillisuuskasvatuksen tehostamista etenkin kouluissa. Jos nuorison käyttäytymiseen ja ehkä rikostilastoihinkin todella halutaan vaikuttaa, niin kaikki ennaltaehkäisevät keinot on hyödynnettävä ennen rangaistuksia. Olisi yritettävä kaikin keinoin vahvistaa nuorten itsekontrollia, hän perustelee. Valtakunnansyyttäjä ehdottaakin opetus- ja oikeusviranomaisten yhteistyön tiivistämistä ja tarjoaa kouluille syyttäjälaitoksenkin apua."

Haastattelutekstin kasvatuksen tärkeyttä korostaneesta lähtökohdasta huolimatta niin Turun Sanomille kuin muillekin lehdille on haastattelusta kelvannut kommentoitavaksi yksinomaan ajatukseni harkita - muiden keinojen loppumisen varalta - keskieurooppalaiseen tapaan hieman nykyistä alempaa ikärajaa rikosoikeudellisen periaatevastuun kantamiseksi.

Ja vaikka kaiken lisäksi olen tässä yhteydessä erityisen voimakkaasti korostanut sitä, että esimerkiksi vankeusrangaistukset eivät nuorimpia varten erikseen rakennettavaan seuraamusjärjestelmään kuuluisi, on useista julkisista haastattelua koskevista kommenteista kuitenkin pääteltävissä minun muka ehdottaneen lasten tuomitsemista vankeuteen!

Sen sijaan laillisuuskasvatuksen merkitystä korostaneet perusteesini ja niihin pohjautuvat toimenpide-ehdotukset eivät ole ketään kiinnostaneet. Voidaankin asettaa kysymys: pitääkö tällä tavoin valittuihin painotuksiin pohjautuva viestintäfilosofia ehdoitta hyväksyä? Onko varmaa, ettei jotakuta kansalaista yllättäen olisikin kiinnostanut pohjaa vailla olevien "lapset linnaan" -teesien sijasta haastatteluun sisältyneet "pehmeämpiä arvoja" korostaneet todenperäiset ajatukseni?

Matti Kuusimäki
valtakunnansyyttäjä