Pääkirjoitus 10.11.1998:
Suomen jäsenyys Emussa
on arvossaan Pohjolassa

Maanantaina Oslossa alkaneesta Pohjoismaiden neuvoston 50. istunnosta on tulossa pitkään aikaan mielenkiintoisin ja nähtävästi myös merkitykseltään monia viime vuosien istuntoja merkittävämpi. Jo sunnuntaina koolla olleet Pohjoismaiden pääministerit viitoittivat neuvoston kokouksen ykkösaiheeksi talous- ja rahaliitto Emuun liittyvien asioiden pohtimisen pohjoismaisesta näkökulmasta.

Pääministeri Paavo Lipposen mielestä Ruotsi ja Tanska ovat jo ottaneet suunnan kohti Emua. Ne seuraavat todennäköisesti ennen pitkää Suomen esimerkkiä tulemalla maailmantalouden viimeaikaisten heilahtelujen ajamina rahaliiton jäseniksi.

Tuskin pitää olla kovin suuri visionääri ja tulevaisuuden ennustaja päätyessään tämänkaltaisiin kehityskulkuihin. Varsinkin Ruotsissa, jossa vielä vähän aikaa sitten puolet kansasta vastusti Euroopan unionin jäsenyyttäkin, on myönteinen suhtautuminen laajenevaan eurooppalaisuuteen lisääntynyt merkittävästi.

Asenteiden muuttuminen ei voi olla vaikuttamatta Göran Perssonin sosiaalidemokraattisen puolueen vähemmistöhallituksen politiikkaan.

Pohjoismaisen Emu-keskustelun uutta ulottuvuutta korostaa myös tosiasia, että Norjakin, joka ei ole edes EU:n jäsen, tuntee jo jonkinasteista tarvetta olla mukana eurooppalaisen yhteisvaluutan piirissä. Eta-yhteistyön puitteissa Norjan on mahdollista sitoa kruununsa aikaa myöten euroon. Maailman talouden epävakaisuus epäilemättä kiihdyttää myös Norjassa tarvetta hakeutua varmaksi arvioituun valuuttasidonnaisuuteen.

Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa Euroopan unionin asiat ovat tällä kertaa muutenkin poikkeuksellisen näkyvästi esillä. Kun kokouksessa ovat vieraina Baltian maiden pääministerit, on selvää, että näiden maiden EU-jäsenyyskysymyksistä keskustellaan tavallista laveammin Oslossa.

Erityisen lisänsä Baltian maiden Venäjän suhteisiin luo pääministeri Paavo Lipposen PN:n kokouksen aikaan osuva lyhyt Moskovan matka hänen venäläisen kollegansa Jevgeni Primakovin vieraaksi. Näin Pohjoismaiden neuvosto saa nopeata ensikäden korkean tason tietoa Moskovasta ja samalla Venäjän johdolle välittyy tietoa Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden kehityksen nykytilasta.

Näillä tiedoilla on suuri merkitys niin Moskovassa kuin Brysselissäkin, sillä Venäjän ja Euroopan unionin suhteiden kehittyminen on parhaillaan sellaisessa murrosvaiheessa, joka vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen.

Lipposen tehtävä sanansaattajana kumpaankin suuntaan on suomalaisesta näkökulmasta arvokas, ja se on omiaan korostamaan nimenomaan Suomen aloitteellisuutta EU:n pohjoisen ulottuvuuden kehittämisessä. Aiemmin varsinkin Ruotsi ja erityisesti pääministeri Göran Persson pyrki ottamaan Ruotsille kaiken vastuun ja kunnian Itämeren alueen yhteistoiminnan johtamisessa.