Lapsi tarvitsee aikaa ja
vanhemmat tukea

Lehtikuva<br />Meillä on ympäristö-, kaavoitus- ja muuta politiikkaa, mutta ei perhepolitiikkaa, toteaa kirjoittaja toivoen yhteiskunnalta tukea vanhemmuuteen.
Lehtikuva
Meillä on ympäristö-, kaavoitus- ja muuta politiikkaa, mutta ei perhepolitiikkaa, toteaa kirjoittaja toivoen yhteiskunnalta tukea vanhemmuuteen.

Vanhemmuus on selvitystilassa. Konkurssi uhkaa, ellei lääkekaappia avata ja tervehdyttämistoimenpiteitä suoriteta ripeästi. Bruttokansantuote kasvaa, mutta pahoinvointi lisääntyy samaa tahtia. Mikä on pielessä, kun asiat ovat hyvin eivätkä kuitenkaan ole?

Ns. vapaan kasvatuksen saaneet ovat nyt itse vanhempia tai lähivuosina vanhemmiksi ryhtymässä. Heiltä puuttuu uskottavuus, he kokevat itsensä epävarmoiksi ja pelkäävät epäonnistumisia, jolloin valitaan helposti se vaarallisin tie - ei puututa lasten tekemisiin lainkaan.

Lapset päättävät itse asioista, joihin heillä ei ikänsä puolesta ole riittäviä edellytyksiä. Näin usein siksi, että vanhemmat pelkäävät konflikteja. Ei ymmärretä, että riiteleminen on normaalia rajojen hakemista. Lapsi saattaa pitää vanhempaansa inhottavana tyrannina, mutta jonkun ne rajat on alamittaiselle asetettava.

Vapaan kasvatuksen lahjoina yhteiskunnassamme vallitsee liiallinen paapomisen meininki, lasta ei saa syyllistää, komentaa eikä rajoittaa. Miten sitten opetetaan oikea ja väärä?

Lasta ei saa kurittaa. Useammat vanhemmat tietävät, että kuri ei ole väkivaltaa, rajat kurittamisen suhteen sanelee maalais- tai kaupunkilaisjärki; pahoinpitely on jo laissa erikseen sanktioitu.

Vallitseva ilmapiiri on vääristynyt - meillä on yletön kiire, menemisen, tekemisen, suorittamisen pakko. Oleminen on väheksyttävää, lastenkin kanssa pitäisi aina tehdä jotakin, mutta eihän se näin saa olla!

Kasvatuksesta ja avioelämästä puuttuu toisen ihmisen kunnioitus ja se heijastuu tietenkin myös lapsiin. Lapset eivät opi kunnioittamaan mitään tai ketään, varsinkaan jos asioiden eteen ei tarvitse koskaan nähdä vaivaa.

Lasten kasvatuksessa apua ja tukea tarvitaan, mutta rahallinen avustaminen ei aina ole se autuaaksitekevä. Meillä on ympäristö-, kaavoitus- jne. politiikkaa mutta ei perhepolitiikkaa.

Tuet tulevat ja menevät ennakoimattomasti. Kerhotoimintaa, tuki- ja erityisopetusta, neuvolatoimintaa on niistetty säästösyillä. Koulujen luokkakoot kasvavat, lasten ja nuorten mielenterveysongelmat lisääntyvät. Huostaanottojen jyrkkä nousu kuulemma yllätti.

Yleisellä tasolla perheitten tukeminen alkaa sillä, että maahan saadaan perheministeri ja kaikki puolueet julkaisevat perhepoliittisen ohjelman. Kuntaliitossa se onkin jo tekeillä.

Tuetaan niitä, jotka jaksavat ja haluavat itse hoitaa ja kasvattaa lapsensa kotona. Panostetaan kotihoidon tukeen, joustaviin työaikamalleihin, vapaavuorotteluun.

Oman arjen tasolla tukeminen voi alkaa vaikka siitä, että lukukauden alussa vanhemmat ja koulu allekirjoittavat työaikasopimuksen, jossa määritellään lasten ja nuorten ilta-ajankäyttö. Samalla asialla toimivat myös kouluterveydenhoitaja, eri aineiden opettajat ja harrastusten vetäjät. Lapsen ajankäytöllä on selvät rajat, hän saa lepoa tarpeeksi ja koulu saa työrauhan.

Iltaisin ei tule mitään niin oleellista telkkarista, että alle 16-vuotiaiden tulisi kukkua yöhön asti. Vanhemmat ovat itse esimerkkinä ja noudattavat ihmismäistä ajankäyttösuunnitelmaa, jossa huomioidaan perheen lapset. Vanhemmat voivat myöskin pohtia, onko lapsen tarpeellista harrastaa useampana iltana viikossa, tai ovatko vanhempien omat menot ja harrastukset kaikki tarpeen silloin, kun lapset ovat pieniä tai yläasteikäinen kaipaisi aikuisen rajoittavaa ja rakastavaa seuraa.

Pienistäkin resursseista on mahdollista saada paljon hyvää aikaiseksi. Oma kotikuntani Rymättylä tarjoaa lapsiperheille kattavat palvelut, vaikka niukkuutta täälläkin jaetaan. Pitkäjänteisellä työllä ja laajalla yksituumaisuudella on asetuttu tukemaan perheitä. Kunta tukee vapaaehtoisjärjestöjen ja yhdistysten verkostoitumista lapsiperheitten hyväksi. Kunnan omiin tukimuotoihin on panostettu, mutta niukkuuden markkinoilla se on aina muualta pois. Valtiollisen perhepoliittisen ohjelman on aika syntyä tukemaan kuntia - ja ennen kaikkea perheitä.

Taija Terä
Rymättylä