Uusliberalismi riistoa

Uusliberalistinen politiikka tukahduttaa kestävää tuottavuutta edistävää vapaata kilpailua. Uusliberalismin hallinnolliset säännökset ovat valtionhallintojakin keskitetympiä. Olen näin ollen uusliberalismista perustellusti eri mieltä kuin Mikko Wennberg TS:ssa 22.10.

Uusliberalismin vaatimat säännöstöt kuten MAI ja WTO säätävät suuryhtiöille vallan viedä kaikki tuotto ulos tuoton lähdealueilta. Näin viedyt voimavarat menevät suuryhtiöiden ylikansallisiksi markkinatuotoiksi. Nämä ovat pois alueiden tuotantokyvyn uusiutumisen voimavaroista, joita alueiden ihmiset omaan elämiseensä tarvitsisivat.

Uusiliberalismi alistaa näin yksilöiden perusvapaudet juridisin pakottein suuryhtiöiden ylikansallisille oikeuksille saada hetkellisiä markkinavoittoja maiden voimavarojen uloskuluttamisesta.

Uusliberalismin pakotteilla ohjattu kilpailu ei valikoi eikä säilytä kestävästi omillaan tuottavia talousmuotoja. Tämän opin soveltaminen vääristää kilpailukykyisimmäksi sen, että tuoton lähdealueilta viedään pois julkisia voimavaroja suuryhtiöiden keinotekoisiksi markkinavoitoiksi.

Esimerkiksi MAI-sopimuksessa suuryhtiöt saavat asettaa oman elimensä ICC:n valitsemaan "riidanratkaisijan", jolla on päätösvalta tuomita julkisia varoja suuryhtiöiden kilpailuvoitoiksi.

Epämoniarvoinen - yksilöiden erilaisia arvoja huomioimaton - "pyrkimysten tehokas yhteensovittaminen" markkinoiden suuntaiseksi ilman heidän "yhdessä jakamaansa käsitystä arvopäämääristä" (Wennberg) on tietysti epädemokraattista pakottamista.

Miksi edelleenkin MAI-neuvottelujen jälkeen esim. WTO:ssa pyritään suljettujen ovien takana turvaamaan ylikansallisten sijoitusten etuoikeudet ? Nämä oikeudet ovat valitettavasti sitovampia kuin demokratioiden säätämät ja valvomat ihmisen ja maapallon elämän perusoikeudet.

Ville-Veikko Hirvelä
vapaaehtoistyöntekijä