Verottaja vie kuntien
luottamustoimieläkkeet

TS/Veikko Wahlroos<br />Kunnallisista luottamustoimista kertasuorituksena maksettu eläke on johtanut verotuksen kiristymiseen pysyvästi myös eläkkeen maksuvuoden jälkeen. Kirjoittaja toivoo lainsäädäntövirheen pikaista korjaamista. - Kuva Turun valtuuston istuntosalista.
TS/Veikko Wahlroos
Kunnallisista luottamustoimista kertasuorituksena maksettu eläke on johtanut verotuksen kiristymiseen pysyvästi myös eläkkeen maksuvuoden jälkeen. Kirjoittaja toivoo lainsäädäntövirheen pikaista korjaamista. - Kuva Turun valtuuston istuntosalista.

Vuoden 1997 verotuksen valmistuttua monelle kunnallisissa luottamustehtävissä aktiivisesti toimineelle, nyt eläkkeellä olevalle kansalaiselle on karvaasti paljastunut, että näistä aikanaan paljonkin aikaa vieneistä kunnallisista luottamustoimista kertasuorituksena maksettu eläke on johtanut verotuksen kiristymiseen pysyvästi myös eläkkeen maksuvuoden jälkeen. Lopputulos monen kohdalla on se, että koko eläke menee veroihin eikä välttämättä riitäkään.

Asian tausta on sellainen, että vuonna 1996 Kuntien eläkevakuutus maksoi noin 300000 suomalaiselle kertasuorituksena eläkkeen, jonka perusteena olivat asianomaisille henkilöille kunnallisista luottamustehtävistä vuosina 1978-1992 maksetut kokous- ym. palkkiot. Kertasuoritus perustui siihen, että luottamustehtävistä maksettavia eläkkeitä koskevia säännöksiä oli muutettu vuoden 1993 alusta, ja aiemmin kertyneet eläkkeet haluttiin hoitaa kerralla pois.

Usein nämä kertamaksuiset eläkkeet olivat varsin pieniä, mutta joillekin kunnalliselämässä aktiivisesti toimineille maksettiin vuonna 1996 jopa kymmenien tuhansien suuruinen kertaeläke. Jos verotettava tulo nousi tämän kertasuorituksen vuoksi valtionveron progressiivisen asteikon korkeampaan luokkaan, tästä kertamaksusta aiheutui jo maksuvuonna suuremmat verot kuin pidemmällä aikavälillä maksetusta normaalista eläkkeestä olisi aiheutunut.

Monen verovelvollisen kohdalla tämä kertaeläke on kuitenkin vaikuttanut myös myöhempien vuosien verotukseen. Tämä johtuu siitä, että vuonna 1996 päätettiin myös eläketulon verotukseen olennaisesti vaikuttavan eläketulovähennyksen muuttamisesta vuoden 1997 alusta lukien. Kunnallisverotuksessa puolisoille myönnetään eläketulovähennys soveltaen puolisoiden vähennystä koskevia säännöksiä. Verolain siirtymäsäännöksen mukaan kuitenkin avioliitossa olevalle voidaan myöntää lainmuutoksen jälkeenkin suurempaan vähennykseen oikeuttava ns. yksinäisen eläketulovähennys, jos hänelle oli myönnetty tällainen vähennys vuonna 1996.

Kun eläketulovähennys määräytyy kunakin vuonna saatujen ansiotulojen perusteella, monen verovelvollisen kohdalla tuo vuonna 1996 kerralla maksettu eläke nosti ansiotulon kunnallisverotuksessa niin suureksi, että tuona vuonna eläketulovähennystä ei lainkaan myönnetty. Eläketulovähennystä ei saanut, jos kertaeläke nosti tuon vuoden ansiotulon yli 79657 markan. Silloin yksinäisen eläketulovähennystä ei voida myöntää myöhempinäkään vuosina, jolloin verotus kiristyy pysyvästi henkilön elämän loppuun asti ja kunta ottaa lopulta veroina ehkä kokonaan takaisin sen, minkä on luottamushenkilölle maksanut. Jos taas vuonna 1996 sai edes yhden markan suuruisen eläketulovähennyksen, myöhempien vuosien eläketulovähennys ei pienene.

Lopputulos on kokonaisuutena erittäin epäoikeudenmukainen, koska se kohdistuu nimenomaan niihin yhteiskunnallisesti aktiivisimpiin suomalaisiin, jotka ovat uhranneet paljon vaivannäköä ja työaikaansa välttämättömien kunnallisten luottamustehtävien hoitamiseen.

Pidän välttämättömänä, että vielä tämä eduskunta korjaa tämän kansalaisten yhdenvertaista kohtelua loukkaavan lainsäädäntövirheen.

Esko Kiviranta
varatuomari
Sauvo