Kolumni Ari Valjakka:
Kurkistelua nurkan taakse

Kansantuotteen ennätysmäiset kasvunumerot tuudittavat helposti uskoon, että kaikki menee hyvin. Haluamatta heittäytyä pahan ilman linnuksi on hyvä muistaa, että juuri tällaisella hetkellä nurkan takana voivat vaania suurimmat vaarat.

Kabinettien ulkopuolelta on vaikea arvioida, miten rehellisiä päättäjät ovat käyttäessään rauhoittavia puheenvuoroja kutistuvien kasvulukujen edessä. Vai sisältyykö tähän vaalien alla harjoitettavaa virallista optimismia. Patisteleeko TT:n toimitusjohtaja Johannes Koroma kansaa kuluttamaan psykologisista syistä, vaikka hän sisimmässään olisikin epävarmempi lähivuosien näkymistä.

Valtio on laatinut ensi vuoden budjettinsa neljän prosentin kansantuotteen kasvun varaan. Siitä Suomen Pankki on leikannut jo runsaan neljänneksen pois. Jos suunta jatkuu, saamme kevätvaalien aikaan kuunnella puheita, joissa kahteen prosenttiin supistunutta kasvua perustellaan niissä oloissa tyydyttävänä saavutuksena.

Toivon, että pelkoni on turha mutta luulen, että valtiovarainministeri Sauli Niinistön ilmoitus budjetin 300 miljoonan markan puskurirahan käyttämisestä jo nyt työttömien hoitoon, ei jää ainoaksi yllätykseksi.

Yritysten hyvä menestys on sokaissut julkista valtaa varainkäytössään. Noususuhdanteen ja asialliseksi koetun pääomaveron tuottamat veromiljardit ovat helpottaneet esimerkiksi kuntien taloutta ennakoitua enemmän. Miten käy, kun suhdanteet hyytyvät.

Viime päivien uutiset eivät ole tässä suhteessa miellyttäviä. Valtio aikoo lopettaa muista maista poiketen telakoiden tukemisen. Uuden tekniikan ansiosta Pohjola vähentää väkeään yli 200 hengellä. Merita sulkee edelleen konttoreitaan perustellen sitä "pyrkimyksellään vastata asiakkaiden omiin vaatimuksiin", kuten pääjohtaja Hans Dalborg vitsikkäästi perusteli leikkauksia Aamulehdessä.

Ay-liike kantoi kortensa kekoon lakkoilemalla itseään vastaan Rautaruukissa ja nipottamalla mitättömistä työsopimuslain joustoista. SAK esitteli vaaliohjelman, joka toteutuessaan vähentäisi työpaikkoja entisestään. Tilanteessa, jossa pitäisi koota yhteisiä voimia tulevaisuuden varalle, osapuolet puhuvat jälleen toistensa ohi.

Kuopiossa kurkitaan tulevaisuuteen kovemman kautta. Uusi kaupunginjohtaja Kari Häkämies on esitellyt kolmen vuoden matokuurin kaupungille saattaakseen menot tulojen tasalle.

Sadan miljoonan säästöihin tähtäävä esitys sisältää investointien jäädytyksen, 400 hengen vähennyksen palkkalistoilta, päivähoitopaikkojen vähentämisen, saattajien ilmaismatkoista ja lastenvaunujen lahjoituksista luopumisen jne. Veroäyri pysyy 18 pennissä, mutta muita veroja ja maksuja nostetaan.

Vastapainoksi satsataan elinkeinopolitiikkaan ja yliopistoon. Kuurista huolimatta Kuopio joutuu kasvattamaan velkaansa 3200 markkaan asukasta kohti. Vastaava Turun velka on 4900 markkaa asukasta kohti.

Tässä tullaan asian ytimeen; kuntien taloudenpito on ollut liian löysää eivätkä tehdyt saneeraukset ole olleet riittäviä. Velkaa on otettu vaikka kuntien verotulot ovat kasvaneet neljässä vuodessa 60:sta 70 miljardiin markkaan. Kritiikistä huolimatta kunnallisen henkilöstön määrä on pysynyt korkealla 413000 hengen tasolla.

Kun ei osata rationalisoida eli toimia järkevämmin, typerehtimisen maksavat kuntalaiset entistä korkeimpina veroina.

Lounaisessa Suomessa 17 kuntaa ja kaupunkia nostaa veroprosenttiaan ja yli 180000 kuntalaisen verotus kiristyy kiinteistö- ja kesämökkiverojen korotusten lisäksi.

Henkilöstösupistukset eivät ole tavoite, toimintojen järkeistäminen on. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa toimii kuusi sairaalaa, jotka kaikki pyrkivät täyden palvelun laitoksiksi. Erikoistumalla päästäisiin parempaan tulokseen, tyhjiä vuodepaikkoja ei tarvitsisi pitää samaan aikaan kun toisessa sairaalassa jonotetaan hoitoon.

Erityisen tärkeää Turun kannalta olisi saada rakentava yhteistyö pelaamaan ympäristökuntien kanssa. Raision ryppyillessä naapureilleen pääkaupungin päättäjät suuntaavat yhä herkemmin katseensa Helsinki-Tampere-Oulu -akselille. Koulutettu työvoima pakenee Turusta, yritykset siirtävät pääkonttoreitaan pääkaupunkiseudulle.

Sen sijaan, että päättäjät jahkaavat ja kiistelevät siitä, kuka on hiekkalaatikon kunkku, nyt jos koskaan olisi rakentavan yhteistyön aika.