Pääkirjoitus 7.11.1998
YK:n ilmastokokouksella ei varaa epäonnistumiseen

Argentiinan pääkaupungissa Buenos Airesissa parhaillaan pariviikkoiskautta istuva Yhdistyneiden kansakuntien ilmastokokous ratkaisee pitkälle sen, mitä Japanin Kiotossa pidetystä vastaavasta kokouksesta todella jää historiaan. Kiotossa teollisuusmaat sitoutuivat ensimmäistä kertaa vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä merkittävästi, mutta jättivät kuitenkin auki, miten päästöjen supistaminen käytännössä toteutetaan.

Huonona enteenä Buenos Airesin kokoukselle on pidettävä tosiasiaa, että Kioton kokoukseen osallistuneista yli 170 maasta on vasta viitisenkymmentä allekirjoittanut ilmastosopimuksen. Pelkät lupaukset eivät hillitse maailmanlaajuista ilmastomuutosta, jonka johdosta maapallon ilmasto lämpenee jatkuvasti tuhoisin seurauksin.

Kiotossa sovittiin, että päästöjä vähennetään noin viisi prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2010 mennessä. Kuluneen vuoden aikana ei ole kuitenkaan tapahtunut mitään merkittävää, mikä näkyisi päästöjen vähenemisenä. Kuinka olisikaan, kun yksimielisyys kasvihuonekaasujen supistamistavoista on toistaiseksi vain hyvien lupausten tasolla.

Vaikka jo Kiotossa määritellyt keskimääräiset päästöjen leikkaustavoitteet ovat poliittisen realismin näkökulmasta rohkaisevia, ne ovat yhä kaukana ympäristöjärjestöjen ja -asiantuntijoiden tavoitteista.

Ei olekaan ihme, että Buenos Airesin kokoukseen suhtaudutaan suurin varauksin. Erityisen huolestuneita on syytä olla Kioton sopimuksen suuresta porsaanreiästä, joka mahdollistaa kaupankäynnin maakohtaisilla päästötavoitteilla. Kilpailukykyään varjelevat eturivin teollisuusmaat voivat periaatteessa ostaa vaikka koko leikkaustavoitteensa joltakin sellaiselta maalta, joka ylittää oman tavoitteensa.

Tämän arveluttavan kaupankäynnin merkitystä epäilemättä pohditaan tarkoin Buenos Airesissa, mutta muutosten aikaansaaminen tuskin on mahdollista. Varsinkin Euroopan unionin piirissä on vastustettu laajaa päästökauppaa, mutta se ei kuitenkaan ole estänyt EU-maita sopimasta keskenään, miten yhteinen päästötavoite jyvitetään jäsenmaiden kesken.

Ilmastomuutoksen hillitsemisessä riippuu paljon siitä, miten eniten päästöjä aiheuttavat maat Yhdysvallat, Kiina, Venäjä ja Japani velvollisuutensa hoitavat. Jos ne tyytyvät ostamaan päästötavoitteensa pääasiassa ulkomailta tai luistavat suoraan sitoumuksistaan, ei ilmaston lämpenemisen ehkäiseminen sanottavasti edisty vuoteen 2010 mennessä.

Buenos Airesin kokoukselta voi epäilyksistä huolimatta ainakin toivoa riittävää yksimielisyyttä päästöjen supistamisen keinoista. Kysymyksessä on myös ihmisten luottamus kansainvälisten sopimusten pitävyyteen.