Presidentti Clintonille tukea
Yhdysvaltain välivaaleissa

Yhdysvaltain republikaaninen puolue säilytti odotetusti enemmistönsä sekä edustajainhuoneessa että senaatissa välivaaleissa, mutta demokraattien yllättävä menestyminen ja etumatkan osittainen kiinni kurominen osoittavat, ettei presidentti Bill Clintonin laajasti vatvottu seksiskandaali merkinnyt katastrofia demokraattisen puolueen kannatukselle.

Monet ovat vaalien tuloksessa näkevinään jo suoranaisen anteeksiannon presidentin henkilökohtaisille töppäilylle, vaikkei presidentin asema varsinaisesti ollutkaan näissä vaaleissa mitenkään kysymyksessä. Demokraattien vaalimenestys saattaa joka tapauksessa asettaa jarruja republikaanien innolle ajaa virkavirhesyytteitä presidenttiä vastaan.

Amerikkalaiset osoittivat vaaliuurnilla jokseenkin selkeästi, ettei Clintonin seksiskandaalilla ole ratkaisevaa merkitystä heidän äänestyskäyttäytymiseensä. Niin paljon kuin republikaanit kampanjassaan tukeutuivat juuri Lewinsky-tapauksen presidentin kannalta häpeällisiin käänteisiin, eivät heidän yrityksensä mustata koko demokraattinen puolue onnistuneet suunnitellulla tavalla.

Senaatissa demokraatit eivät menettäneet yhtään paikkaa ja edustajainhuoneessa he lisäsivät edustustaan muutamalla paikalla. Senaatin 100 paikasta oli jaossa vain 34. Sen sijaan edustajainhuoneen kaikki 435 olivat täytettävinä.

Alustavien tulostietojen mukaan enemmistö senaatissa säilyy republikaaneilla luvuin 55-45. Edustajainhuoneessa republikaanien enemmistö kuitenkin supistuu 22 paikasta 12 paikkaan.

Demokraattien saavuttama torjuntavoitto oli yhdessä suhteessa historiallinen. Ensimmäistä kertaa 60 vuoteen istuvan presidentin puolue saavutti lisäpaikkoja välivaaleissa.

Amerikkalaiset näyttävän olevan selvillä siitä, että maan kannalta Yhdysvaltain hyvä taloudellinen tilanne ja Bill Clintonin onnistunut ulkopolitiikka ovat verrattomasti tärkeämpiä asioita kuin presidentin henkilökohtaiset asiat uskottomuus puolisoaan kohtaan mukaan lukien.

Edelleen tukevan enemmistönsä turvin republikaanit voivat jatkossakin ahdistaa Clintonia ja vaatia hänen asettamistaan valtakunnanoikeuteen ja sitä tietä jättämään presidentinviran kesken toista virkakautta. Ajojahtiin sisältyy kuitenkin suuri poliittinen riski, joka saattaa kostautua republikaaneille seuraavissa presidentinvaaleissa parin vuoden kuluttua.

Amerikkalaisittainkin varsin alhaiseksi jäänyt äänestysprosentti kuvastaa kansalaisten välinpitämättömyyttä vaaleja kohtaan. Kun maassa on kaikki hyvin, on yksi lysti, ketkä lopulta pitävät käsissään lainsäädäntökoneistoa. Yleinen väsymys presidentin sukupuoliasioiden puimiseen on myös voinut vaikuttaa laiskistavasti amerikkalaisten äänestysaktiivisuuteen.