Pääkirjoitus 4.11. 1998
Ahvenanmaan itsenäisyys
tavoitteena epärealistinen

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari torjui poikkeuksellisen selväsanaisesti ja päättäväisen lujasti Ahvenanmaan itsenäisyyden avatessaan ensimmäisenä Suomen valtionpäämiehenä saarimaakunnan maakuntapäivät maanantaina. Puhe oli niin lujaa tekstiä, että se väkisinkin panee ainakin mannersuomalaiset ajattelemaan, onko Ahvenanmaalla parhaillaan menossa jonkinlainen selkeä maakunnan täyttä itsenäisyyttä ajava ja agitoiva kampanja.

Monista Ahvenanmaan itsehallinnollisten piirteiden ja käytäntöjenkin viimeaikaisesta korostumisesta huolimatta Suomesta itsenäiseksi valtioksi irrottautumisesta ei sentään todellisia merkkejä ole nähtävissä. Ahvenanmaa on osa Suomea ja sellaisena se myös tulee pysymään niin nykyisen kansainvälisen kuin kansallisenkin asemansa valossa. Itsehallinnon kaventamista ei vakavasti kukaan ole vaatinut.

Presidentin maakuntamatkojen luonteeseen on jo totuttu liittämään tiettyä paikallisuutta korostavaa puheenpitoa. Ahvenanmaan aseman poliittinen pohdiskelu ja ongelmalliseksi julistaminen ei kuitenkaan sovellu maakuntapuheen aiheeksi erityisen hyvin silloin, kun todellisia ongelmia ei ole.

Esimerkiksi Pohjoismaiden neuvostoon Tanskan siivellä kuuluva Färsaaret on jo moneen kertaan tullut itsenäistymisajatuksissaan taloudellisista syistä kielteiseen päätökseen. Tästäkö presidentti Ahtisaari halusi nimenomaisesti myös ahvenanmaalaisia muistuttaa?

Ahtisaari luetteli maakuntapäivien avauspuheessaan ison joukon syitä, joiden takia ahvenanmaalaisten ei kannata hautoa itsenäistymishaaveitaan. Presidentin mielestä itsehallintojärjestelmä toimii hyvin, eikä sitä ole syytä romuttaa.

On vähän helppohintaista luvata ahvenanmaalaisille sellaista, joka heillä jo Suomen kansalaisina muutenkin on. Nimittäin keskusteleminen muun muassa Ahvenanmaan itsenäisyydestä.

Ahvenanmaalla on aina ollut ja tulee varmasti aina olemaankin pieni vähemmistö, joka haluaa katkaista kaikki valtiolliset siteet Suomeen.

Sellaisia vähemmistöjä, herraparatkoon, on myös Lapissa ja ajoittain jopa Pohjois-Karjalassakin. Pohjanmaasta ja Uusimaasta nyt puhumattakaan.

Presidentti Ahtisaari viittasi puheessaan myös merenkulkupiirien haluun perustaa Ahvenanmaalle oma alusrekisteri, jonka turvin suomalaiset varustamot voisivat lähivesillään kiertää Suomen ankaraa lainsäädäntöä ja perustaa toimintansa sen varaan.

Ahtisaari on oikeassa vaatiessaan eduskuntapuolueita ratkaisemaan ensi maaliskuun vaalien jälkeen tämänkin ongelman.

Jos presidentti Ahtisaari Ahvenanmaan itsenäistymisintoa hillitsevällä puheellaan on lähettämässä saarimaakunnalle terveisiä, joiden mukaan Maarianhaminassa ei kannata riehaantua Suomen Euroopan unionin jäsenyyden tuottamista sinänsä miellyttävistä ja rahallisesti arvokkaista sivuvaikutuksista, hän on oikeassa.