Kirjoittajavieras -kolumni
Eeva-Johanna Eloranta:
Tehokkuus
ennen kaikkea?

Mc Donalds on tunnettu pikaruokaketju. Sen luomia periaatteita ovat omaksuneet niin muut liikeketjut kuin vähitellen myös monet muut, elleivät jopa kaikki yhteiskunnan instituutiot. Näin on etenkin Amerikassa, mutta yhä enenevässä määrin myös meillä kotosuomessa.

Mcdonaldisaatioksi kutsutaan prosessia, jossa tämän pikaruokaketjun periaatteet dominoivat yhä laajemmin ja yhä useampia yhteiskuntasektoreita. Näitä periaatteita ovat tehokkuus, arvioitavuus, ennustettavuus ja kontrolli.

Vatsa täyteen tai jokin muu tarve tyydytetyksi nopeasti, tehokkaasti ja edullisesti. Laatu ei ratkaise, vaan määrä.

Samat periaatteet vallitsevat missä tahansa byrokratiassa. Onhan tämä toki järkevääkin, mutta rationaalisuudessa piilee myös järjettömyyden siemen. Esimerkiksi vuosisatamme alun juutalaisten joukkotuhoaminenkin piti kauheudessaan sisällään rationalisaation peruspiirteet. Myös liukuhihnatyö on niin kovin rationaalista, mutta tuskin inhimillistä tai tyydyttävää.

Rationalisaation vähemmän mukavia ilmiöitä voisi luetella paljon lisääkin: lähiöt, elementtitalot, tehokanalat, sikiötutkimukset, elokuvien jatko-osat, pakettimatkat, koulujen monivalintatestit.

Yksi osa rationalisoitunutta yhteiskuntaa on myös se, että asiakkaat on pantu ilmaisiin töihin. Me maksamme itse laskumme automaatilla ja nostamme rahaa siitä, noudamme itse pikaruokamme, viemme pikaruokaroskamme itse roska-astiaan. On myös suunniteltu marketteja, joissa asiakas itse tekee sen työn minkä kassa on tähän asti tehnyt eli luettaa viivakoodit tietokoneelle. Yhä suuremmat yritykset saavat yhä suurempia voittoja yhä pienemmillä kustannuksilla, mutta yhä enemmän ympäristöä rasittaen ja jätteitä tuottaen.

Tehokkuus vallitsee myös kodeissamme: me syömme valmiita einesruokia, teemme ostoksemme hypermarketeissa tai ostoskeskuksissa, joissa on kaikissa samat merkkituotteet, samat valikoimat ja samat myymäläketjut. Me jopa seurustelemme tietokoneen ja Internetin välityksellä.

Vaihtoehtoja ei kohta enää ole olemassa. Pienet kauppaketjuihin kuulumattomat liikkeet katoavat pian kokonaan. Nostalgiaa on enää se 60-luvun pikkukauppa, josta sai ostaa tiskin takaa suoraan myyjältä voipaperiin käärittynä 200 grammaa lauantaimakkaraa ja 2 litraa maitoa suoraan maitokannuun...

Jos emme halua maailmamme muuttuvan yhä enemmän mcdonaldisoituneeksi olisi parasta alkaa etsiä ja käyttää vaihtoehtoja. Valinta on kuitenkin edelleenkin meidän. Kuluttaja voi aina äänestää jaloillaan ja luoda valinnoillaan järkevämmän ja inhimillisemmän maailman.

Kirjoittaja Eeva-Johanna Eloranta on raisiolainen filosofian maisteri.