Markkinat ohjaavat politiikkaakin

Markkinataloudessa - jota Mikko üWenneberg? tässä lehdessä äskettäin ylisti - vaaditaan yksilön asettautumista asemaan, jossa kaikki toiminta viimekädessä perustuu rahalla arvioitavaan oman edun tavoitteluun. Näistä yksilöistä, vai pitäisikö puhua yksiköistä, koostuu verkosto, joka tällaisen liberaalin markkinatalouden ideologian mukaan on paras ja ennen kaikkea tehokkain tapa rakentaa ihmisten välille ja ympärille suhteita - eli rakentaa yhteiskunta.

Vapaus vapaassa markkinataloudessa onkin vapautta toimia markkinoilla markkinoiden määräämällä tavalla, joten tila esim. yhteisten asioiden hoitoonkin on alisteinen markkinoille.

Yksilöille sen enempää kuin toisille yhteisöillekään ei jää "vapaakaupan" sisään mahdollisuutta sopia katsomistaan hyvistä asioista vapaasti muuta kuin jo ennalta sovitun, markkinatalouden, viitekehyksen sisällä.

Tällaisesta perspektiivistä katsottuna demokratia jää triviaaliksi marginaali-ilmiöksi asioissa, jotka ovat ristiriidassa markkinoiden edun kanssa. Esimerkkinä tästä voidaan pitää Suomen nykyisen reaalipolitiikan uusliberalistista sitoutumista üMAI?-, üWTO?- yms. sopimuksiin, joissa markkinat ohjaavat politiikan.

En väitä, että kaikki ongelmat johtuvat markkinataloudesta tai yhteiskuntajärjestelmästämme. Meillä ihmisillä, jotka elämme systeemin sisällä, on omassa toiminnassamme viimekätinen vastuu markkinoidenkin olemassaolosta ja siitä, minkä suuntaiseen ajatteluun ja maailmassa olemiseen ne meitä ohjaavat.

Tämä yhteiskunta ei ole vapaa meille sen paremmin kuin se on vapaa maailman üköyhillekään?, jotka meitä varten tekevät töitä nälkärajaisilla palkoillaan. Kulutusta lisäävät halut ja niiden äärettömään tyydyttymiseen suuntaava yhteiskunta ei ole sellainen yhteisö, jossa vapaus ja olemassaolon merkityksellisyys saavat hyvän kasvualustan.

Ilmaan jääkin kysymys, mitä haluat elämälläsi luoda?

Mikko Aaltonen
vapaaehtoistyöntekijä