Kolumni Heikki Vento:
Kansalta suojassa

Ilta eduskunnassa. Eräässä ryhmähuoneessa on tarjoilua, paikalla kansanedustajia, toimittajia ja virkamiehiä. Kaksi poliitikkoa tappelee naispuolisesta virkamiehestä. Yksi kansanedustaja kaatuu selälleen ja menettää hetkeksi tajuntansa sen jälkeen, kun edustajatoveri oli tekemässä sen suuntaista, jota Bill Clinton nimittää sopimattomaksi suhteeksi.

Riita rauhoittuu, toimittaja herättää edustajan tajuttomuudesta. Kaikilla on kivaa. Aamulla käytävällä on verilammikko. Sellaista voi olla politiikan ja journalismin kupeessa.

Kansanvaltaiseen menoon kuuluvat vapaa sana ja yksityisyyden kunnioittaminen. Kun kyse on vallankäyttäjistä, yksityisyys, sananvapaus ja kansalaisten oikeus tietoon voivat joutua ristivetoon.

Aika ajoin ja taas nyt vallankäyttäjät huolestuvat julkisuudestaan. Puheen journalismin suitsimisesta on käyttänyt presidentti Martti Ahtisaari. Eduskunnalle on annettu esitys laiksi yksityisyyden ja kunnian loukkaamisesta.

Tuulet ovat sananvapauden kannalta koleita. Laissa on määrä tehdä rajat yksityisyyden ja julkisuuden henkilön julkisen toiminnan väliin.

Lakiesitys ei heti vaikuta kummalliselta, ihmisillä on oikeus yksityisyyteen. Yksityisyyden ja yhteiskunnallisen merkityksen tarkka kirjaus lakiin vähentäisi kansalaisten mahdollisuuksia saada tietoja omista edustajistaan.

Esityksen mukaan poliitikkoa tai yritysjohtajaa loukkaavien tietojen julkistaminen olisi laillista vain silloin, kun tieto on yhteiskunnallisesti merkittävä ja liittyy tekijän työhön.

Poliitikko on enemmän kuin yksityishenkilö. Yhteisistä asioista päättäviltä voi vaatia eettisesti ja moraalisesti tavallista pulliaista parempaa käytöstä ja suurempaa julkisuutta.

Voisiko uuden lain aikana kertoa eduskunnan puhemiehen ylinopeussakoista, ministerin aiemmista liikennerikkomuksista, ministerin avustajan vanhasta tuomiosta. Olisivatko Tamminiemen pesänjakajien kirjoittajat ja kustantaja syyllistyneet rikokseen.

Miten olisi käynyt lehdille, jotka tonkivat Kauko Juhantalon yrityksiä aikana, jolloin oikeuskansleri ei löytänyt ministerin toimista laittomuuksia. Valtakunnanoikeudessa tuli vuosi vankeutta.

Ahtisaari korosti päätoimittajille, että oikeusvaltio ja demokratia ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Niin ovat. Kumpaakaan ei ole olemassa ilman sananvapautta.

Tehdäänkö sananvapauden rajoituksilla vääryyttä kansalaisille, joiden oikeus saada tietoa päättäjistään voisi kaventua. Pykäläviidakko tekee oikeusvaltiosta lakivaltion, jollaisista on esimerkkejä nykypäivänäkin.

Vaalijulkisuudestaan huolissaan olevien kansanedustajien on syytä muistaa se, että sananvapaudessa ja yksityisyyden suojassa on kyse suuremmista asioista kuin kansanedustajien kännäämisestä tai muhinoinnista.

Lehdistö voi nykyisin joutua leivättömän pöydän ääreen. Julkinen sana valvoo hyvää lehtimiestapaa. Kenelläkään ei ole hinkua tehdä juttuja, joista tulee tuomioita.

Järjestelmä on toiminut hyvin. Kaltoin kohdelluilla on vastineoikeus ja tuomioistuimet turvanaan. Tavallisen kansalaisen yksityisyyttä on kunnioitettu. Kuka tarvitsee uusia säädöksiä, kansa vai päättäjät.

Tottakai toimittajissakin on renttuja. Herroja kohdellaan väärin. Mutta löytyy niitä renttuja poliitikoistakin.

Alussa kerrotun tarinan henkilöt säästyivät julkiselta riepottelulta, vaikka toimittajista tilanne oli herkullinen ja ikävä. Kuka kärsi krapulasta ja kuka moraalisesta krapulasta.

Kirjoittaja Heikki Vento on Turun Sanomien uutistoiminnasta vastaava toimituspäällikkö.