Kirjoittajavieras Liisa Aalto:
Mummot ja mukulat
lakoon -meininkiä

Mihin unohtui humanistinen toiminta, huonompiosaisten tukeminen, maailmanrauhan puolesta toimiminen? Kiinnostavatko nykyihmistä muukin kuin massoille suunnatut kaupalliset elokuvat, muoti-ilmiöt, bestsellerit ja amerikkalaiset tv-sarjat?

Pyöriikö maailma pelkästään oman navan ympärillä ja onko enää muuta keinoa päästä eteenpäin kuin minä-minä-minä -kyynärpäätaktiikka? Mummot ja mukulat lakoon, pääasia, että minä tulen otetuksi huomioon. Toisten ihmisten olemassaolo on sivuseikka.

Niin hyödyllistä kuin teknologian edistäminen onkin, se edistää massakulttuurin lisääntymistä. Vaikka individualismia korostetaan, mitä muuta nyky-yhteiskunta tuottaa kuin samalla tavalla ajattelevia tekniikan ihmelapsia, jotka kuluttavat aikaansa mitä suuremmassa määrin täysin turhien pelien ja kyseenalaisten Internet-sivujen parissa.

Eikö vaarana ole juuri maailmankuvan rajoittuminen vain tietyille epätodellisille ja pintapuolisille sfääreille, jotka sulkevat todellisen, elävän ja moninäkökulmaisen ajattelun mahdollisuuden. Joskus tarvitaan myös ihan tavallista maalaisjärkeä ongelmien ratkaisemiseksi.

Kun kulttuuri luo liiaksi samankaltaisesti ajattelevia ja toimivia henkilöitä, niin toisinajattelijat leimataan helpommin ääriryhmittymiksi, sosiaalisesti luovat "pimeiksi", vähänkin poikkeavat häiriköiksi tai muuten vaan kummallisiksi.

Pitäisi siis osata olla kummallinen "oikealla" tavalla. Siinäpä pulma.

Väite parempi syvällisesti pinnallinen kuin pinnallisesti syvällinen antaa aihetta pohdiskeluun. Kumpikin vaihtoehto on yhtä huono, mutta aina et pysty vaikuttamaan asiaan. On kuitenkin kauheata seurata miten yhteiskunta ohjautuu jatkuvasti "viileämpään" suuntaan.

Jako A- ja B-luokan kansalaisiin on tapahtunut jo ajat sitten. Sitä ei ole tuotettu kuitenkaan tuloverotuksen tai sosiaalisen eriarvoisuuden kautta, vaan ns. kunnon ihmisten asenteisiin pikkuhiljaa ujutetun aivopesun ja yleistyspropagandan tuloksena. Jokaisella on hätä itsensä "pelastamisesta" ja se tehdään vaikka muiden kustannuksella. Mediat eivät tässäkään asiassa ole jääneet vastuutta.

Kauniit korulauseet ja tarttis tehrä jotakin -mentaliteetti eivät enää pure yhteiskunnassa, joka on tuottanut tiukasti kannuksiaan teroittavan sukupolven.

Olemme palanneet 1800-luvun ajatukseen, että heikot saavat kuolla, jos eivät pysty huolehtimaan itsestään. Se on niille ihan oikein, mitäs ovat heikkoja. Kuitenkin sillä erotuksella, että tänään ei välttämättä tarvitse jäädä "alempaan" kastiin. Luokkarajat ovat, jolleivät nyt täysin poistuneet, niin ainakin hämärtyneet sellaisiksi, ettei niillä ole paljonkaan merkitystä. Tieto ja taito riittävät.

Kirjoittaja on viestinnän opiskelija.