Ketun kuolema

Mitä ajattelit, sinä julmuri, joka 9. syyskuuta aamulla olit Mynämäen Vähä-Karjalan metsässä haulikkosi ja koirasi kanssa lähellä asuinkotiani. Siellä satuin minäkin olemaan koirani kanssa, kuntolenkillä. Ammuit kaksi kertaa korvani juurelle. Tiedätkö, kuinka lähellä kuolemani oli? Etkö tunne metsästyslakia?

Osoitit suurta raukkamaisuutta, kun ammuit kesyn ketun, sieppasit sen autoosi ja lähdit pakoon.

Etkö tiedä, ettemme antaneet sinulle emmekä ole antaneet muillekaan metsästyslupaa kolmen hehtaarin tontillamme. Ei tarvittu paljon rohkeutta ampua kesy kettu piha-alueella. Kettu muuten ilmestyi pihallamme pienenä poikasena, haki apua ja me syötimme sitä pitkin kesää. Vielä edellisenä iltana ennen kuolemaansa kettu istui vierellämme kun söimme iltapalaa. Hävettääkö sinua yhtään julma tekosi ja tunnetko iloa kun kuljet pienen ystäväni ketun nahka harteillasi.

Anja Eerikäisen aforismia lainaten: Heikkojen miesten itsetunnon jatke on tapettu eläin.

Ritva Anttila
Vähä-Karjalantie
Mynämäki (p. 4309744)