Toisten mollaamiseen perustuva
kotiseutuylpeys ei ole enää kivaa

Kalevi Wiik on epäilemättä huumorimiehiä, sillä juuri muulla tavoin hänet juttuunsa (TS 20.9.98) on vaikea asennoitua.

Kalevipoeg tekee ex-tiedemieheksi varsin rapsakkaan yleistyksen niputtamalla kaikki yli puoli miljoonaa helsinkiläistä tai lähes miljoona pääkaupunkiseutulaista yhteen ja samaan formuun mielipiteineen. Helsinkiläisiä tuntevana rohkenen olla tästä yksituumaisuudesta varsin eri mieltä. Vastaavasti en suinkaan rohkene väittää, että kaikki Turun noin 170000 asukasta jakaisivat Kalevin mielipiteitä, joita kommentoin hänen numerointiaan noudattaen:

1. Ylpeys kotiseudusta on ihan kiva juttu, mutta jos sen pönkittäminen perustuu muiden mollaamiseen ja vähättelyyn, se ei olekaan enää yhtään niin kivaa. Kun huomattavasti heikommalla huumorintajulla varustetut ihmiset ottavat tämän oman paremmuuden tosissaan, voidaan päätyä ikäviin ilmiöihin, joita historiassa on ollut turhankin paljon.

2. Turku on epäilemättä Suomen vanhin keskus, josta kaikki kunnia, mutta pääkaupungista puhuminen aikana, jolloin koko Suomi-nimistä valtiokokonaisuutta ei ollut olemassa on hieman anakronistista. Suomen nimi laajeni Turun ympäristöstä (VARSINAIS- Suomi) vasta myöhemmin nykyiseen laajuutensa. On kiinnostavaa, ettei Wiik käytä tätä argumenttina. Ehkäpä osa kunniasta olisi tällöin levinnyt itse kaupungista sen historiallisesti rikkaaseen ympäristöön.

3. Eiköhän Kalevinkin ole harmikseen myönnettävä, että Suomella on tällä hetkellä tasan yksi pääkaupunki (jotkut tosin vihjailevat jotain Brysselistä). Järjestöillä ja yhteisöillä voi olla muitakin keskuspaikkoja, vaikka ylivoimainen enemmistö valtakunnallisista järjestöistä pitää kotipaikkaansa valtakunnan pääkaupungissa.

4. Vanha kulttuuri ja rakennukset ovat minunkin sydäntäni lähellä. Olen vilpittömästi iloinen, että niitä on Turkuun sen pitkän historian aikana kertynyt niin runsaasti, ettei kovista yrityksistä huolimatta niitä ole kaikkia vielä ehditty hävittää.

5. Maantieteellinen läheisyys lisää kaupunkien välistä kanssakäyntiä, ja kaikki kunnia Turun ja Tukholman suhteelle. Silti ajatus Tallinnan jotenkin vähäarvoisemmasta vaikutuksesta Helsinkiin on hieman outo ja jopa etelänaapuriamme loukkaava. Kyllähän vanha hansakaupunki Tallinna hakkaa historiallaan ja säilyneellä keskiaikaisella rakennuskannallaan niin Turun kuin Helsinginkin mennen tullen eikä erityisemmin häpeä Wiikin ihannoiman Tukholman rinnalla.

Miksei ex-presidentti
palannut Turkuun?

. Pärjääminen on aina plussaa, mutta mistähän johtuu, että juuri ne "pärjääjät" herkimmin myös muuttavat toisiin kinkeripiireihin. Turkulaissyntyinen ex-presidenttimmekään ei tietääkseni vietä eläkepäiviään Turussa, vaan kaiken pahan keskipisteessä Helsingissä! Ja mihinkäs vaalipiiriin salolainen ministeri ja puoluejohtaja onkaan asettunut ensi vaaleja varten?

7. Erityisesti kulttuuria harrastavana en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että keskeisin motiivi olisi "kampoihin paneminen" kuten Wiik esittää. Minusta toisten vastustaminen ei välttämättä ole se kaikkein rakentavin lähtökohta.

8. Tieteestä minulla on hytinä, että tässä ollaan Wiikin kirjoitusmotivaation ytimessä. "Uusien aatteiden" takaa pilkistää varsin selvänä Wiikin ikioma ja tiedeyhteisössä vähintäänkin ristiriitaisen vastaanoton saanut kielitieteellis-historiallinen hypoteesi kantagermaanin suomalais-ugrilaisesta substraatista. Kyseisessä debatissa rintamalinjat eivät niinkään näytä kulkevan Turun ja Helsingin vaan pikemminkin Wiikin ja muun tiedeyhteisön välillä.

9. Suhteellisen leuto ilmasto on tietysti varsin mukavaa. Tosin sitä löytyy varsin mukavasti myös Länsi-Uudeltamaalta. Maisema on myös pitkälti makukysymys. Löytyy varmasti runsas joukko niin Sisä-Suomen järvien, Lapin tunturien, Koillismaan metsien kuin jopa Pohjanmaan lakeuksienkin intomielisiä ihailijoita.

Monet pyrkivät
eroon murteista

. Murteiden kohdalla tuntuu siltä, että monet niiden käyttäjät haluavat eroon niistä, mikä näkyy murteiden aktiivikäytön vähentymisenä ja siirtymisenä kansatieteellisten kuriositeettien joukkoon, mitä tietysti voidaan pitää valitettavana. Toisaalta juuri leimallisen ja leimaavan puhetavan puuttuminen on omiaan helpottamaan paikkakunnalle muuttajien sopeutumista, mikä taas edesauttaa paikan monikulttuuristumista.

11. "Rohkeasti uuden rakentaminen" on valitettavan usein samaa kuin "vanhan rohkea hävittäminen", mutta todettakoon että Turku-hallin (Elysée os. Typhoon) paikka riittävän kaukana vanhasta kaupungista eikä esimerkiksi linnan tai tuomiokirkon paikalla on aivan oikea ja siitä kunnia turkulaisille kaavottajille! Hansatorin eli "Åbo Svenska Carrolsin" suhteen en sen sijaan olisi niin tohkeissani. Sen olisi ehkä voinut tehdä hiukan toisinkin.

Ystävällisin terveisin ilman ylemmyyden- tai alemmuudentunnetta,

Jussi Tuovinen

Helsinkiläinen