Pääkirjoitus 29.9.1998
Schröder vie Saksan
Berliinin tasavaltaan

Saksan liittokanslerin Helmut Kohlin ja hänen kristillisdemokraattisen puolueensa CDU:n l6-vuotinen yhtäjaksoinen hallituskausi päättyi sunnuntain parlamenttivaaleissa useasta muustakin maasta tutulla tavalla; vanha valtiomies on takertunut vallankahvaan, vaikka hänen kansansuosionsa on jo hiipunut ja aika mennyt hänen ohitseen.

Noloksi lopuksi Kohlin häviötä Saksan uudelle voimamiehelle, sosiaalidemokraattien kansleriehdokkaalle Gerhard Schröderille, ei silti pidä leimata. Bonnin järkäle taisteli loppuun saakka täysipainoisesti ja tunnusti lopulta häviönsä miehekkäästi ilmoittaen samalla eroavansa puolueensa johdosta.

Helmut Kohl kaatui poliittisen elämäntyönsä ehdottomasti loistavimman saavutuksen, Saksojen yhdistymisen, jälkimaininkeihin. Hänen hallituksensa ei kyennyt lunastamaan annettuja ruusuisia lupauksia ja itäisen Saksan työttömät käänsivät Kohlille selkänsä. Samoin tekivät kansalaiset myös läntisessä Saksassa, jossa muutoksen vaatimus, varsinkin taloudenhoitoa koskevan muutoksen voimakkuus, oli aistittavissa jo vaalikampanjan aikana.

Gerhard Schröder on vielä kirjoittamaton lehti Saksan ja Euroopan politiikassa. On kuitenkin todennäköistä, että hän tuo Saksan sisäpolitiikkaan samanlaisen keskustavasemmistolaisen näkökulman, jonka ennen häntä ovat kotimaassaan tuoneet Tony Blair Britanniassa, Lionel Jospin ja Fran?ois Mitterrand Ranskassa, useat demarijohtajat Ruotsissa ja miksei myös Paavo Lipponen Suomessa. Tukeutuminen Euroopan suurimpaan vihreiden puolueeseen saattaa antaa uusia lisäpiirteitä Saksan sisäpolitiikan ongelmien ratkaisemisessa.

Ulkopolitiikassa Saksan tuleva punavihreä hallitus vannoo Helmut Kohlin ulkopoliittisen linjan nimiin. Siitä ei ole ollut epäilystäkään koko vaalikampanjan aikana. Eurooppa-politiikka on kuitenkin luku sinänsä. Vaikka Schröder ilmeisesti haluaakin ylläpitää hyviä suhteita aatetoveriensa johtamiin EU:n merkittävimpiin jäsenvaltioihin, ei olisi ihme vaikka hän pyrkisi selvästi keventämään sitä taloudellista taakkaa, joka Kohlin kaudella Saksan harteille unionissa surutta laskettiin.

Sosiaalidemokraattien vaalivoitto Saksassa vahvistaa oleellisesti eurooppalaista demarivaltaa. Se merkitsee myös suurta vastuuta. Euroopan unionissa ei värillä välttämättä ole väliä. Tärkeintä on, että yhteisö pystyy vastaamaan taloudellisiin ja poliittisiin haasteisiin, joita Aasiasta lähtenyt taloudellinen alamäki ja Yhdysvaltain uudessa tilanteessa harjoittama talouspolitiikka aiheuttavat.

Saksa tuskin haluaa EU:n itään laajenemisen maksumieheksi ilman, että samalla muiden jäsenmaiden, myös Suomen, maksuosuuksia lisätään.

Schröder saa kunnian johtaa Saksan liittotasavallan täysin uuteen kauteen, kun valtion hallinto siirtyy ensi vuonna Bonnista takaisin maan vanhaan pääkaupunkiin Berliiniin. Siirtymisellä on suuri symbolinen arvo ja se tavallaan sinetöi Saksojen yhdistymisen.

Helmut Kohlin pitkällä liittokanslerikaudella Saksan hallintoa usein hankaloitti tosiasia, että kristillisdemokraattien liittopäiväenemmistöstä huolimatta sosiaalidemokraatit pitivät valtaa useimmissa osavaltioissa. Schröderillä ei samanlaisia hankaluuksia ainakaan kanslerikauden alussa näytä olevan.