Pienen pojan
suuri suru

Puhutaan paljon pyöräilystä, lasten ja aikuisten. Tuleepa mieleen, kuka ajaa omalla, kuka luvatta käyttöönotetulla.

Olen kuullut mitä huimempia tarinoita pyörävarkauksista ja sen tuottamasta mielipahasta. Kerron omalle kohdalle sattuneesta tapauksesta.

Poikani aloitti reippaana ja iloisena uudessa koulussa. Vaikka koulu sijaisi eri piirissä ja matkaa oli reilusti enemmän. Hänen mielestään matka ei ollut ongelma, koska hän piti liikunnasta ja pyöräilystä. Eräänä aamuna koulumatkalle lähtiessä ei polkupyörää enää ollutkaan lukitussa pyörävarastossa. Tietenkin suru oli "sanoinkuvaamaton".

Meidän perheeseemme astui painajainen. Mistä rahat uuteen pyörään, ja onko se varma, ettei sitäkin viedä. Joka ilta minä äitinä kuuntelen, jos sinä taas menet varastoon, ja viet lapseni kulkuvälineen. Pyydän, jätä pyörät rauhaan, että minäkin voin nukkua.

Eila Naukkarinen