Poliittista maatalouspolitiikkaa pahimmillaan

Heikki Haavisto vaatii (TS 13.9.) nyt sitä, minkä hän vastuullisena ministerinä hylkäsi eli Suomen pohjoisen ilmaston ja viljelyolosuhteiden huomioimisen Brysselin johtamassa yhteisessä maatalouspolitiikassa.

Tein eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa seuraavat kysymykset: Saksalainen viljelijä saa kolminkertaisen viljasadon. Pohjoisella alueella tuotantokustannukset ovat suuremmat kuin eteläisessä Euroopassa. Tuotteesta saatava hinta on kaikille sama. Miten tällaisen sopimuksen päätyneet neuvottelijat voivat kuvitella, että Suomen maatalous kykenee kilpailemaan ilman suomalaisten veronmaksajien massiivista tukea? Miten näin vääristyneissä olosuhteissa voi kilpailla niin, että puhtaat suomalaiset elintarvikkeet ovat turvatut myös tulevaisuudessa?

Vastausta ei kuulunut. Valiokuntahuoneeseen laskeutui kuolemanhiljaisuus.

Vanhassa maatalouspolitiikassa tuotettiin rikkaimpien eurooppalaisten ruokapöytiin puoli-ilmaista syötävää suomalaisten veronmaksajien kustannuksella. Uudessa maatalouspolitiikassa suomalaiset veronmaksajat maksavat sen, joka kuuluisi maksaa Brysselin yhteisestä kassasta.

Politiikka ei ole logiikkaa, matematiikkaa eikä myöskään tervettä kaupunkilaisjärkeä, maalaisjärjestä puhumattakaan. Tässä tapauksessa paradoksi tarkoittaa sitä, että "maatalousvihamieliseksi" leimattu puolue yrittää nyt apinan raivolla pelastaa Suomen maataloutta "maatalouspuolueen" tekemän tuhoisan sopimuksen alta.

Viimeisestä ja ratkaisevasta Brysselin neuvottelusta palattuaan Heikki Haavisto oli äärimmäisen hermostunut ja sanoi suoraan ja täydellä asiantuntemuksella, mitä sopimus Suomen maataloudelle käytännössä merkitsee. Silti hän hyväksyi sopimuksen ja vaati muitakin hyväksymään sen. Minä en sitä torpparitaustaisena sosialidemokraattina voinut hyväksyä.

Minulla on sellainen sisäinen hytinä, että alkaneessa vaalitaistelussa Esko Ahon hallituksen tekemät vahingot pyritään vierittämään, poliittisesti sitoutumattoman maatalousministerin kautta, Paavo Lipposen hallituksen syyksi. Äänestävä kansa vain on saatava unohtamaan tosiasia, että liittymissopimuksen neuvotteli ja hyväksyi Esko Ahon porvarihallitus ja että neuvottelijoina olivat kokoomuksen Salolainen ja Suomen keskustan/MTK:n Haavisto.

Heikki Rinne
kansanedustaja, sd
silloisen maa- ja metsävaliokunnan jäsen
Rusko