Pääkirjoitus 26.9.1998:
Saksan vaaleista tulossa
tasaväkinen valtataistelu

Saksalaiset käyvät sunnuntaina äänestämässä edustajat uusille liittopäiville tietoisina, että kysymyksessä ovat monessa suhteessa historialliset vaalit. Ei vähiten siksi, että l6 vuotta maata johtaneen liittokansleri Helmut Kohlin ja hänen kristillisdemokraattisen puolueensa CDU:n johtama hallitusvalta on saanut tiukan haastajan sosiaalidemokraattisen puolueen SPD:n uudesta puheenjohtajasta Gerhard Schröderistä.

Tuoreimpien mielipidemittausten mukaan SPD:n kannatusluvut ovat pari prosenttiyksikköä korkeammat kuin CDU:n. Vaalin tulosta on siten etukäteen mahdoton ennustaa, koska hyvin moni äänestäjä aikoo tehdä puoluevalintansa vasta matkalla äänestyskoppiin.

Sosiaalidemokraatit ovat olleet koko vaalitaistelun ajan niskanpäällä. Yli neljän miljoonan ihmisen työttömyys on tarjonnut oppositiolle vahvan lyömäaseen, ja sitä on myös sumeilematta käytetty. Myös todellinen yhdistymiskehitys itäisen ja läntisen Saksan välillä on edennyt odotettua ja toivottua hitaammin taloudellisilla mittareilla mitaten.

Liittokansleri Helmut Kohl on kuitenkin taitava ja kokenut poliitikko, joka on aivan vaalikampanjan loppuhetkillä onnistunut kuromaan opposition etumatkan miltei kiinni. Saman tempun hän teki samanlaisessa asetelmassa neljä vuotta sitten ja voitti lopulta vaalit.

Oppositiojohtajan suuri heikkous on kokemattomuus ulkopolitiikassa. Kohl taas on sillä alueella suvereeni saksalaisten poliitikkojen joukossa. Kohlin hallituksen harjoittama ulko- ja turvallisuuspolitiikka saavat hyväksynnän myös sosiaalidemokraattien leirissä, eikä siihen ole odotettavissa muutoksia, vaikka uusi liittokansleri olisikin Schröder.

Kohl on kampanjassaan leimannut Schröderin täysin untuvikoksi ulkopolitiikan alalla, eikä äänestäjillä liene siihen huomauttamista. Saksalla on alkavan vaalikauden aikana merkittäviä kansainvälispoliittisia haasteita, joista selviytyminen on uuden hallituksen harteilla. Euroopan talous- ja rahaliiton toiminnan käynnistäminen nimenomaan Saksan johdolla ei ole liittokansleriharjoittelijan tehtäviä.

Jos äänestäjät hylkäävät Kohlin ja hänen keskustaoikeistolaisen kokoomushallituksensa avaamalla tien valtaan sosiaalidemokraateille, saavat maltilliset vasemmistovoimat haltuunsa käytännössä koko läntisen Euroopan. EU:stakin tulisi entistä selkeämmin demarivetoinen yhteisö.

Saksalaista äänestäjää askarruttaa erityisesti, mitä kaikkea Euroopan unionin laajentamisessa itään maksetaan heidän verovaroillaan. Saksahan rahoittaa yksinään reippaasti yli puolet unionin budjetista. Kumpikaan liittokansleriehdokkaista ei ole antanut tähän kysymykseen selkeää vastausta.