Mautonta huumoria

Sunnuntaina 20.9. esitettiin televisiossa klo 20 amerikkalainen elokuva "Sarjamurhaajamutsi". Turun Sanomien elokuvakriitikko T. Maskula antoi kohtalaisen paljon palstatilaa elokuvan esittelylle ja otsikoi elokuvan arvostelun: "Äiti raivaa esteet". Maskulan mukaan elokuva oli "hyvän maun rajoja koetteleva rikoskomedia". Helsingin Sanomien kriitikko M. Fränti kuvaili elokuvaa laajalti ja otsikoi sen "Sarjamurhaajamutsi ydinperheen asialla". Hänen mukaansa elokuva "tulvi yksittäisiä oivalluksia ja makupaloja".

Huumorintajuni on ehkä jo ehtynyt, sitä ei ole koskaan ollutkaan tai tällaiset elokuvat ovat sellaista korkeakulttuuria mitä en ymmärrä. Toivottavasti kyseessä on tämä viimeinen oletus.

Tosiasia on kuitenkin se, että elokuva tuli pikkulasten hereilläoloaikaan. Lehtien elokuvatiedoissa ei ollut K-merkintää. Elokuvaa saattoi katsella moni lapsi vanhempien tietämättä parhaaseen katseluaikaan sunnuntai-iltana.

Elokuva sisälsi mautonta, huonoa kielenkäyttöä runsain mitoin, sekä yksityiskohtaisia kuvauksia perheenäidin tekemistä useista murhista. Koska elokuvan loppu oli aivan järjenvastainen, saattoi siitä päätellä, että elokuva oli tarkoitettu jonkinmoiseksi komediaksi tai inhorealismin tyylinäytteeksi. Mutta tätä ei kyllä moni lapsi tai nuori aivan varmastikaan ymmärtänyt. Etenkin kun elokuvaa yritettiin tarjota tositapahtumana.

Väitän, että tällaista tv-ohjelmatarjontaa suurin osa katsojista ei huumorin nimissäkään halua: Avoimen väkivaltaista tappamista ja ihmisruumiin silpomista sairaan huumorin varjolla. Kaiken jälkeen tappajasta tulee sankari.

Onko elokuvakriitikkojen ihan mahdotonta arvioida elokuvan väkivallan astetta tai määrää sekä ilmoittaa siitä etukäteen elokuvaa koskevissa tiedoissa? Haluammeko tällaista tappamista suosivaa viihdettä iltojemme hauskutukseksemme?

Merja Ahto,
lääkäri