Clintonia nöyryyttävä ajojahti voi
kääntyä republikaaneja vastaan

Yhdysvaltain presidentin seksiskandaalilla mässäilyssä ei mikään näytä olevan kylliksi.

Ei riittänyt, että Bill Clintonin ja Monica Lewinskyn lihallisia leikkejä yksityiskohtaisesti kuvaileva erikoissyyttäjä Kenneth Starrin tutkimusraportti levitettiin Internetin kautta maailman ällisteltäväksi. Tirkistelyvietin tyydykkeeksi piti saada vielä nelituntinen videoshow presidentin piinapenkistä valamiehistön edessä.

Kuulusteluvideon julkistamispäätös tehtiin republikaanien hallitseman kongressin edustajainhuoneen lakivaliokunnassa. Demokraatit vastustivat ratkaisua, mutta jäivät vähemmistöön. Enemmistön mielestä video antoi amerikkalaisille tilaisuuden itse arvioida, valehteliko presidentti valamiehistölle vai ei.

Amerikkalaiset televisioyhtiöt tarttuivat tilaisuuteen kuin hyeenat ja esittivät tallenteen kokonaisuudessaan. Mitään olennaista uutta se ei kuitenkaan sisältänyt.

Videolla esiintyi tuskastunut, harmistunut ja katuvan oloinen, mutta myös sanoilla saivarteleva, totuutta kiertelevä ja lipevä "Slick Willie", jonka lempinimen Clinton sai aikanaan Arkansasin kuvernöörinä vastatessaan kysymykseen opiskeluaikojensa marihuanan polttelusta.

Ollaan Clintonin tekemisistä mitä mieltä tahansa, hänen julkinen nöyryyttämisensä on ylittänyt jo kaiken kohtuuden. Vaikka kyse on presidentin yksityisyyteen kuuluvista asioita, tulilinjalle on joutunut koko presidentti-instituutio. Arvoton näytelmä nakertaa korkean viran arvovaltaa ja sitä kautta supervallan johtajan asemaa ja yleistä uskottavuutta.

Clinton-videon esittäminen oli republikaaneilta ilmeinen virhearviointi, joka saattaa osoittautua koko raadollisen prosessin ratkaisevaksi käänteeksi.

Menettely tuomittiin laajalti etenkin Euroopassa, mutta myös Yhdysvalloissa. Amerikkalaiset alkavat olla lopen kyllästyneitä presidentin säälimättömään riepotteluun ja Starrin tutkimuksiin, joissa haiskahtaa lievää väkevämpi poliittinen tarkoituksenmukaisuus.

Uusimpien mielipidemittausten mukaan videoesitys pikemmin vahvisti kuin heikensi Clintonin kansansuosiota. Syyttäjiä arvosteltiin tungettelevista kysymyksistä ja myötätunto oli selvästi presidentin puolella. Ja mikä merkille pantavaa, kaksi kolmasosaa kansalaisista vastustaa Clintonin viemistä valtakunnanoikeuteen.

Töhnäinen pallo on nyt kongressin edustajainhuoneella, jonka asiana on päättää mahdollisen virkasyytteen vireillepanosta. Varsinainen oikeudenkäynti tapahtuu pitkällisenä prosessina senaatissa, joka viime kädessä myös ratkaisee presidentin kohtalon.

Republikaaneja kutkuttaa ajatus, että Clinton saataisiin joko eroamaan tai tuomittua pantavaksi viralta. Näin Richard Nixon ei olisi enää ainoa Yhdysvaltain presidentti, joka on skandaalin vuoksi joutunut jättämään Valkoisen Talon isännyyden.

Yleisen mielipiteen muutos ja Clintonia nöyryyttävän ajojahdin kääntyminen jahtaajia itseään vastaan voi sekoittaa kuitenkin pahanpäiväisesti republikaanien suunnitelmat sekä marraskuun kongressi- että vuoden 2000 presidentinvaaleja silmällä pitäen.

Mitä pitempään Clintonin seksiskandaalia vielä vatvotaan sitä varmemmin tilanteesta hyötyvät demokraatit. Toisaalta jo nyt on jouduttu toteamaan, ettei Watergate-skandaalin jälkiviisautena perustettu, riippumattomaksi tarkoitettu erikoissyyttäjälaitos täytä sille asetettuja odotuksia.