Kiitos, rehtori Luojola

Monissa viime viikkojen lehtikirjoituksissa on todettu vanhempien asettavan liian löysästi nuorille rajoja. Vaikka sääntöjä olisikin, niiden valvominen tuntuu raskaalta ja epämieluisalta tehtävältä. Myös välittävän rakkauden tarpeesta on puhuttu.

Te, Turun Klassikon lukion rehtori Luojola, olette toiminut juuri niin kuin aikuisten, nuorista vastuussa olevien ihmisten tulisi kaikkialla toimia: puuttunut pelisääntöjen rikkomiseen heti, itse paikalle mennen. Harva aikuinen puuttuu nykyisin näin tomerasti edes omien lastensa hairahduksiin. Typerä käytös saakin suututtaa, se on normaali reaktio.

Nuoretkin osoittivat pelon- ja häpeäntunteillaan tuntevansa tekonsa vääräksi, onnittelut heille. Heistä kasvaa todennäköisesti myös vastuuntuntoisia, järkeviä ja mukavia ihmisiä. Virheen voi tehdä, kunhan kantaa seuraukset ja ottaa opikseen. On selvää, ettei kouluaikana voi aloittaa tämän tyyppistä juhlintaa, vaikka ikä juomisen jo sallisikin. Toivoisin nuorten keksivän muutenkin vanhempiaan terveempiä juhlimismuotoja. Tanssi, laulu, nauru ja hulluttelu sopivat juhlaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ihanasti!

Toimittajan syyttävä sävy haastattelussa ihmetyttää (TS 19.9.). Eikö meidän kaikkien pitäisi juuri näin osallistua yhteisvastuullisesti nuorisomme ohjaamiseen fiksuun käytökseen?

Klassikkolaisen äiti