Jatkuvan kasvun
raja on jo lähellä

Jatkuva tuotannon lisääminen ja siitä seuraava kulutuksen kasvu tuhoaa luonnon. Sinilevä ja otsonikato ovat hyviä esimerkkejä siitä. Sanomattakin selvää on miten käy ihmisen (myös suomalaisen) kun luonto on tuhoutunut. 50-luvulla maapallolla oli alle 3 miljardia työntekijää (ihmistä), ensi kesänä työntekijöitä on 6 miljardia. Viidessäkymmenessä vuodessa tuotantoteho per työntekijä on kasvanut moninkertaiseksi ja näin on tapahtunut myös kuluttajan kulutustehokkuudelle. Maailman väkiluvun kasvu varmasti ei lopu tähän eikä myöskään tuotannon ja kulutuksen kasvu.
Kaksi ydinvoimalaa, kaksi sellutehdasta ja viisi paperitehdasta eivät ratkaise mitään, koska viiden tai viimeistään kymmenen vuoden kuluttua tarvitaan taas lisää. Ja entä sen jälkeen?
Kiinalaiset, intialaiset, amerikkalaiset jne. varmaan suunnittelevat ja toteuttavatkin tuotannon ja kulutuksen lisäämistä. Jatkuvan kasvun raja on lähempänä kuin kuvittelemme.
Eikö sini-valkoisen työryhmän olisi parempi miettiä nyt heti jotain toista ratkaisua maaseudun autioitumiseen ja hyvinvoinnin tasaisemmaksi jakamiseksi. Tarina lammessa kasvavista lumpeista on varmaan tuttu. Kun lumpeiden pinta-ala kaksinkertaistuu vuorokaudessa, niin 30 päivän kuluttua ne peittävät koko lammen ja samalla tuhoavat sen elämän.
Kysymys: Minä päivänä lammesta on vasta puolet lumpeiden peitossa?
Hannu Säilä
kuvataiteilija