Ummistavatko opettajat
silmänsä koulukiusaamiselta

Silloin tällöin näkee lehdissä kannanottoja koulukiusaamisesta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että opettajien osuus asiaan on ollut vähäistä.
Olen itse opettajana toimiessani etenkin välitunneilla opettajainhuoneessa voinut seurata yleensä opettajien mielipiteitä erilaisista kiusaamistapahtumista. Voin sanoa, että olen usein ollut hyvin hämmästynyt kuulemisiini. Asioiden käsittely on ollut usein erittäin yksipuolista. Yllättävän tavallinen ilmaisu on ollut: "Eihän minun luokallani ole mitään pahaa tapahtunut. Kaikki lapset ovat kilttejä."
Olin usein polvillani kiusattujen puolesta. Mutta mitäpä saatoin tehdä kaikkien auttamiseksi.
Saanen lopulta kertoa pienen episodin opettajan kokemuksistani. Luokkaan oli tullut uusi oppilas, poika, yli 10-vuotias. Tiesin, että hänen äitinsä oli hiljattain kuollut. Poika tulee itkien luokseni sanoen, että pojat kiusaavat häntä sanoin ja ruumiillisesti välitunneilla. Kokosin toiset pojat yhteen. Kysyin, onko heillä kaikilla äiti kotona. Vastaus oli myönteinen. Sitten kerroin vasta tulleen pojan tilanteesta. Pojat olivat heti mukana asiassa, myönteisiä. Siihen se kiusaaminen loppui.
Auli Pietilä