Kolumni Ari Valjakka:
Äly hoi, älä jätä

Työntekoon harjaantuminen on monen pykälän takana. Sysmäläisessä sienipakastamossa töitä paiskineet nuoret havaitsivat sen loppukesästä, kun työsuojelupiirin varjeluvietti vei heiltä työt.

Kuukautta myöhemmin työnantajien julkaisema Teollisuustieto-lehti kertoo, miten teoria ja käytäntö elinikäisestä oppimisesta lyövät toisiaan korville. Oppisopimuskoulutuksesta on tullut liian suosittua, byrokraatit kieltävät uusien oppisopimuksien solmimisen.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö kertoi 50-vuotispäivähaastattelussaan saaneensa kokemusta ainakin 30 työpaikasta.

"Tässä suhteessa en ole nähnyt kovin suurta eroa, on työpaikka sitten hovioikeus, Littoisten viemärityömaa tai hallitus", sanaili päivänsankari. Omien sanojensa mukaan mies on oppinut enemmän töissä kuin teoreettisen koulutuksen piirissä.

Omat kokemukseni todistavat saman, jokainen työ on laulun arvoinen.

Onnekseni kansainvälisen työjärjestö ILO:n alle 15-vuotiaiden lasten työnteon kieltävä sopimus tuli voimaan vasta 1973 eli parikymmentä vuotta myöhemmin kuin 13-vuotiaan käteen lyötiin ensimmäinen tilipussi lautapojan töistä rakennuksilla, metsänistutuksesta tai sahan purukopin hoitajan hommista.

Viimeksi mainittu tehtävä oli kaiken lisäksi sitä kaameaa yötyötä, jonka teettäminen nousi nyt esille Sysmässä.

Lakeja on noudatettava, mutta voi myös kysyä, missä kulkee oman järjenkäytön raja.

Nuoret sysmäläispojat hinkuivat kesälomallaan työtä, jota oli tarjolla hyvän sienisadon ansiosta. Työnantajan olisi kuitenkin pitänyt hakea poikkeusluvat alle 18-vuotiaille nuorille ja siihen ei aikataulu antanut mahdollisuutta. Työsuojeluviranomaisten mukaan 14-15-vuotiaille ei lupia olisi annettukaan.

Ymmärrän, että lapsityövoiman orjuuttaminen eri puolilla maailmaa, erityisesti kehitysmaissa, vaatii valvontaa.

Ihmisoikeusongelmat kärjistyvät laajoilla alueilla maailmaa, jossa yli 250 miljoonan lapsen arvioidaan joutuvan pakkotyöhön tai erilaisen laittoman toiminnan piiriin. Tämän torjumiseksi ILO:n on määrä hyväksyä uudet sopimukset ensi kesäkuun kokouksessaan.

Sysmän tilanne oli kaukana tästä. Kesäyön netti-istunnoistaan irti töihin pyrkivät, hyväkuntoiset nuoret pystyvät hyvin väliaikaiseen yötyöhönkin.

Suuremmat vaarat vaanivat nuoria öisin heidän keikkuessaan turuilla ja toreilla, usein erilaisin ainein dopattuina.

Milloinkahan suojelubyrokraatit puuttuvat puolenyön tienoilla pelattaviin jääkiekkoharjoituksiin, kun vuoroja ei riitä normaaliaikoihin kaikille.

Toinen kieltokukkanen löytyy ammattitaidon laajentamiseen ja lisäkoulutukseen tähtäävän oppisopimuskoulutuksen piiristä. Aikuisten oppisopimuskoulutuksesta on tullut liian suosittua.

Opiskelijamäärät ovat kasvaneet kolmen vuoden takaisesta 10000 koulutettavasta tämän vuoden 26000 opiskelijaan. Pelkästään viime vuonna tehtiin 1,5-2 vuoden pituisia oppisopimuksia 40 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.

Budjetit eivät pitäneet, oppisopimuksiin varatut 400 miljoonaa ylittyivät sadalla miljoonalla markalla. Ensi vuoden talousarvioon esitetyllä 520 miljoonalla järjestettäisiin 24000 oppisopimuspaikkaa, joista suuri osa johtaa työpaikkaan.

Odotettua suositumpi aikuiskoulutusmuoto sai opetusministeriön toppuuttelemaan uusien sopimusten tekoa loppuvuodesta.

Hölmöys on siinä, että yhteiskunnalle ehdottomasti edullisinta muutaman sata miljoonaa maksavaa lisäkoulutusmuotoa jarrutellaan, kun huomattavasti kalliimmaksi tulevaan työvoimakoulutukseen syydetään samaan aikaan 2,5 miljardia markkaa.

Työnantajien mukaan julkinen valta panostaa ammattitutkintoihin 10000-20000 markkaa koulutettavaa kohti vuodessa. Raha tulee sitäpaitsi välittömästi takaisin verotuloina, kun työnantaja maksaa useimmiten normaalin palkan koulutettavalle. Vastaavasti vaihtoehtoisen, usein tehottoman työvoimakoulutuksen kustannukset nousevat yli 100000 markan vuodessa.

Kysymys on samoista veronmaksajien markoista, jakajana vain ovat eri ministeriöt.

Oppisopimuskoulutuksesta vastaavan opetusministeriön ja työvoimakoulutusta hoitavan työministeriön tulisi istua samaan pöytään ja sopia siitä, miten veromarkat parhaiten käytetään. Yhteiseksi hyväksi.

Kirjoittaja Ari Valjakka on Turun Sanomien vastaava päätoimittaja.