Jäitä hattuun Venäjän
ja Karjalan avustustyössä

Muurmanskin alueen hädänalainen tilanne on saanut runsaasti julkisuutta Suomen medioissa. Syynä on ennen muuta se, että hallintoalueen kuvernööri keksi kääntyä kalottialueen kollegojen puoleen Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.

Avunpyyntö on jo saanut aikaan vipinää niin Ulkoministeriössä kuin avustusorganisaatioissakin. Suomen Punainen Risti ja Kirkon ulkomaanapu ovat ryhtyneet toimenpiteisiin valtion myöntämään 5,5 miljoonan markan avustuksen toimittamiseksi hätäalueille. SPR on sen lisäksi varautunut toimittamaan katastrofirahaston turvin ruoka-apua miljoonan markan edestä.

Asettamatta kyseenalaiseksi Muurmanskin alueen tarvetta saada ulkomaista apua uhkaamassa olevaa ruokapulaa torjumaan, totean ettei se suinkaan ole ainoa, eikä edes suurimmassa hädässä oleva alue itärajamme takana.

Vaikeinta Vienan
Karjalassa

Miten ovat asiat Vienan Karjalassa. Vienaksihan sanotaan Karjalan tasavallan pohjoisinta osaa Muurmanskin Oblastin eteläpuolella, Oulun läänin ja Vienanmeren välissä. Alueella on erittäin vähän teollisuutta ja muukin elinkeinotoiminta on kehittymätöntä. Tämä taas johtuu paljolti siitä, että tasavallan budjetista on kerta kerran jälkeen pyyhitty yli teollisuudelle välttämättömän infrastruktuurin, kuten jätevedenpuhdistamon, teiden ja siltojen rakentamiseen tarkoitetut määrärahat.

Kauppojen hyllyt ovat suurelta osin tyhjillään. Ja vaikka elintarvikkeita olisi saatavanakin, ei kansalla ole rahaa, sillä julkisen sektorin palkkoja ei ole pystytty maksamaan puoleen vuoteen. Monien elintarvikkeiden hinnat ovat kohonneet jo 100 prosentilla.

Lapsiperheiden kohdalla tilannetta vaikeutta vielä se, että uusi piirinjohtaja sulki Kalevalan koulut syyskuun alussa, koska opettajien ja henkilökunnan palkkoja ei ole pystytty pitkään aikaan maksamaan. Näin lapset ovat ilman tähänastista, usein päivän ainoaksi lämpimäksi ateriaksi jäänyttä ravintoannostaan.

Miten Vienan Karjalassa sitten lainkaan tullaan toimeen? Marjasato oli tänä vuonna hyvä ja sieniä asukkaat ovat aina tottuneet syömään. Jokaisen talon, kerrostalojenkin, pihoilla viljellään perunaa, juureksia ja vihanneksia, joiden varassa eletään pitkälle syksyyn.

Apu oikeisiin
kohteisiin

Ratkaisevatko Ulkoministeriön nyt myöntämät miljoonat Venäjän ja Karjalan lähialueiden ruokahuolto-ongelmat? En usko, ellei avun kohdentamisessa ja perille menon valvonnassa saada parannusta aikaan.

Ongelmana on se, että avun välittäminen sitä todella tarvitseville edellyttää paikallisseurakuntien olemassaoloa. Karjalan tasavallassa on laajoja alueita, joissa ei ole toimivaa luterilaista seurakuntaa, toimitiloista puhumattakaan.

Suomen Punaisen Ristin välityksellä toimitettu humanitaarinen apu ei sekään ole aina löytänyt perille, vaikka Venäjän Punainen Risti on ollut antamassa paikallista asiantuntija-apua.

TV 1:n uutisissa haastateltiin lietolaista Karjalan avustajaa Rauni Eskolinia. Siinä yhteydessä esitettiin toivomus, että kaikki apu Karjalaan kanavoitaisiin vain virallisten avustusjärjestöjen kautta. Karvas kokemus on osoittanut, että tämä ei ole riittävä tae tarkoituksenmukaisen avustustyön onnistumiselle.

Päinvastoin yksityisten toimittama humanitaarinen apu suoraan oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan vietynä voi olla ratkaiseva piristysruiske hätätilanteessa. Tästä hyvänä esimerkkinä oli kevättalvella 1996 Kalevalaan Yläneen ja Turun seudulta viety ruokatavarakuorma juuri ennenkuin kelirikko katkaisi tieyhteydet lähes kuukaudeksi.

Hätäavun
antamisessa
ei saa hätäillä

Venäjältä ja Karjalan tasavallasta tulleiden avustuspyyntöjen vuoksi ei Suomessa ole syytä joutua paniikkiin sen paremmin yksityisellä kuin virallisellakaan taholla. Nälänhätä ei tällä hetkellä ole - ainakaan vielä uhkaamassa. Nyt on syytä keskittyä suunnittelemaan tarkoin, miten apu kohdennetaan, missä muodossa sitä toimitetaan ja miten saadaan varmistetuksi, että se menee perille sinne, missä sitä todella tarvitaan.

Suomen ulkopoliittiselta johdolta kaivataan avustusmiljoonien lisäksi neuvotteluja sen varmistamiseksi, että Venäjän mahtava tullilaitos sallisi humanitaarisen avun viennin ilman turhaa byrokratiaa rajan yli.

Emme tietenkään voi Suomessa kädet ristissä seurata, miten tilanne itärajamme takana kehittyy kohti täydellistä katastrofia. Jos Karjalassa ja Muurmanskin alueella toteutuu todellinen nälänhätä, on velvollisuutemme tietysti auttaa.

Pysyvän avun tarjoaa kuitenkin vain sellainen lähialueyhteistyö, jossa koulutetaan ja kasvatetaan rajan takana asuva nuori polvi itse auttamaan itseään ja vastaamaan omasta elämästään.

Antti Lehtinen
Kalevala-koulutusprojektin tiedottaja