Perhepäivähoitajan työlle
kuuluu suuri kiitos ja kunnia

Olen kolmen lapsen tällä hetkellä työssä käyvä lääkäriäiti. Perheessämme lapset ovat 11-, 7- ja 2-vuotiaita. Kokemusta perhepäivähoidon asiakkaana minulla on siis jo kymmenen vuoden takaa. Nuorimmaisen jälkeen olen huolestuneena kuunnellut perhepäivähoitajien suunnitelmia elämästä: moni toivoisi tekevänsä jotain muuta työtä.

Tiedän, että perhepäivähoitajan palkkaus ei ollenkaan ole suhteessa työn vaativuuteen. Perhepäivähoitaja antaa myös kotinsa lasten temmellyskentäksi ja tekee pitempää työpäivää kuin moni muu kodin ulkopuolella työtä tekevä.

Olen miettinyt, miten vanhempana ja miksei myös työterveyslääkärinä, voisin olla tukemassa meidän perheessä tärkeimmän ihmisen jaksamista siinä työssä, minkä haluan nähdä myös yhdeksi yhteiskuntamme tärkeimmistä tehtävistä.

Perhepäivähoitaja huolehtii lapsestani, jotta voin tehdä omaa työtäni. Hän antaa turvalliset rajat lapselleni, jotta hänestä kasvaisi tasapainoinen kansalainen. Hän opettaa lapselleni osaltaan kodin arkista askaretta, jotta lapseni selviytyisi elämässään kantamaan vastuuta ensin itsestään ja sitten myös toisista.

Mikä saisi perhepäivähoitajat myös itse arvostamaan omaa työtään niin, että se jo sinänsä voisi olla palkinto arkisesta aherruksesta, niin kuin itse koen omankin työpanokseni tässä yhteiskunnassa niin äitinä kuin lääkärintyössäkin.

Olisiko apua, jos vanhemmat tarkemmin pitäisivät kiinni sovituista lasten noutoajoista ja ottaisivat huomioon, että hoitajalla voi olla omiakin menoja sovittuna. Olisiko apua, jos vanhemmat ottaisivat käyttöön erityisen viikkokiitoksen perjantaisin tai alkaisimme viettää perhepäivähoitajien työn kunnioittamiseksi liputuspäivää? Palkkaukseen vanhempana minulla ei ole mahdollisuus vaikuttaa, mutta kaikille perhepäivähoitajille haluan sanoa, että teet upeaa työtä, mitä ilman ainakaan meidän perheemme ei olisi selviytynyt.

Sinikka Haakana
kolmen lapsen äiti
lääkäri