Ihmisen vastuu -
vastuu ihmisestä

Viime viikkojen ja päivien väkivaltaisissa teoissa lapset ja nuoret ovat olleet sekä uhreina että tekijöinä. Jokainen tapaus on liikaa. Nyt viimeistään hälytyskellojen pitää soida.

Osa lasten ja nuorten häiriökäyttäytymisestä, väkivaltaisuudesta, päihteiden käytöstä ja rikollisuudesta voidaan selittää yhteiskunnallisilla oloilla. Perheiden vaikeudet ovat lisääntyneet mm. työttömyyden myötä. Toisilla perheillä taas kovat työpaineet ja kilpailu uraputkessa ja markkinoilla ovat olleet esteenä täysipainoiselle vanhemmuudelle.

Yhteiskunnalliset olot eivät kuitenkaan selitä kaikkea. Paljon huonompiakin aikoja Suomessa on eletty sekä taloudellisesti että muun epävarmuuden suhteen. Historian vaikeiden vuosien aikana ei ole ollut nyky-yhteiskunnan tarjoamia turvaverkkoja ja palvelujärjestelmiä. Sen sijaan yksilön tukena ovat olleet perheet, niin vanhemmat kuin isovanhemmat, niin tädit kuin sedät jopa koko kylä tai työläiskortteli.

Tärkeintä ovat oikeat asenteet. Vallalla on paljon vääriä ja ennen pitkää tuhoavia asenteita. Yksi väärä asenne on, että kaikkien pitää kilpailla ja pyrkiä olemaan parempia.

Toinen esimerkki tuhoavasta asenteesta on itsekeskeisyys. Sen pahimpana seurauksena on välinpitämättömyys. Mitä minä korvaani lotkautan, jos jollain menee huonosti. Kunhan ei vain minulla. Tämä asenne oikeuttaa olemaan puuttumatta, vaikka mitä ympärillään näkisi. Jossainhan on palkattu työntekijä tai viranhaltija, jonka pitäisi asia hoitaa pois silmistäni.

Kummallisiakin asenteita on. Kuten esimerkiksi, että suorastaan poikkeavana pidetään lasta tai nuorta, joka ei välitä joka ilta kadulla tai kylän raitilla hillua. Vanhemmat saattavat jopa miettiä: Onkohan kasvatuksessani jotain pielessä? Eikö sillä ole kavereita? Menisi nyt jo johonkin.

Päättäjien ja vaikuttajien tärkein tehtävä on nyt saada aikaan asennemuutos. Päivittelystä ei ole apua. Ei myöskään syyllisten etsimisestä ja osoittamisesta. Rahat ja virat eivät yksin auta. Tärkeintä on pitää keskustelua jatkuvasti yllä, kyseenalaistaa tämän ajan käyttäytymismalleja ja esittää vaihtoehtoja.

Toinen tehtävä on saada aikaan päätöksiä ja lakeja, jotka auttavat ihmisiä valitsemaan muunkin vaihtoehdon kuin kuluttavan uraputken. Tarvitaan päätöksiä, jotka tuovat yhteiskunnan tarjoamien palvelujen rinnalle oman ja lähiyhteisön avun. Ne päätökset auttavat jäämään kotiin hoitamaan omaa lasta tai vanhusta tai palkkaamaan apua tai hoitajan kotiin.

Vastuuta pitää siirtää yhteiskunnalta takaisin ihmisille itselleen. Mutta ei väkipakolla niin, että leikkauksilla karsitaan palvelut olemattomiin ja kuvitellaan, että vastuunotto tapahtuu siitä vain. Se on heitteillejättöä. Tarvitaan asennemuutos, sen jälkeen realistiset mahdollisuudet ja vasta sitten voidaan yhteiskunnan tukiverkkoa karsia.

Kirjoittaja on Paattisten huoltokodin johtaja ja Yläneen kunnanvaltuuston puheenjohtaja (kesk).