Uutta oikeistokulttuuria

Tellervo Mutala käsitteli kirjoituksessaan (TS 9.9.) ay-liikkeen roolia ja nuorsuomalaisten poliittista linjausta. On totta, että ay-liikkeellä on poliittista valtaa ja sitä valtaa ei ole kansan vaalien valtakirjalla vahvistettu. Mutala unohti kuitenkin, että onhan sitä poliittista valtaa myös työnantajien järjestöillä ja he käyttävät sitä valtaa omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi.

Kysyisin, että onko työnantajajärjestöjen valta sitten vahvistettu kansalta saadulla valtakirjalla? Eikö demokratiaa ole juuri se, että on tasa-arvoiset järjestöt neuvottelevat omien kannattajiensa eduista?

Ay-liike ei suinkaan ole täydellinen kaikkien palkansaajien mielestä, mutta joku valtaa käyttävä järjestö täytyy työntekijöilläkin olla tulevaisuudessa suodattamassa työnantajien pahimpia ylilyöntejä.

Myönnän, etten tunne nusujen kolmikantaista ohjelmaa kovin tarkasti, mutta nykyhallituksen kylläkin. Hyvinvointivaltiomme on jo nyt luisumassa pahoinvointivaltioksi. Terveysasemia suljetaan, yhteiskunnan palveluja karsitaan ja koulujen opettajia lomautellaan.

Samalla kuitenkin EU-aikanamme on palkattu uusia hallintovirkamiehiä suhteessa samaan tahtiin kuin Maon punaisessa Kiinassa aikanaan. On apulaiskansanedustajaa, ministerin apulaisia ja miljoonatuloisia europarlamentaarikkoja. Tarvitaan oikein lisäsiipi eduskuntataloon, jotta kaikki verorahoilla mässäilevät Suomi-parlamentaarikot mahtuisivat siellä liikkumaan.

Sanotaan, että Suomi on oikeistolaistunut viime vuosina rajusti. Byrokratian ja hallintomenojen raju lisääminen oli ainakin aikaisempien oppikirjojen mukaan lähinnä vasemmistolaisten yhteiskuntamalli. Ehkä tämä on juuri sitä uutta poliittista oikeistokulttuuria.

J. Merilä