Pääkirjoitus 14.9. 1998
Clintonin kohtalonhetket

Jos monia yhdysvaltalaisia asiantuntijoita on uskominen, juuri nämä päivät ovat ratkaisevia presidentti Bill Clintonin virkakauden jatkon kannalta. Clintonille kiusallinen erikoissyyttäjä Kenneth Starrin raportti julkistettiin koko maailman hämmästeltäväksi Internetissä perjantaina, ja Clintonin kohtalo on nyt pitkälti kiinni siitä, minkälaisen asenteen amerikkalaisäänestäjät Clintonin ja Valkoisen talon avustajana toimineen Monica Lewinskyn suhdetta ja suhteen salausyrityksiä koskevaan raporttiin ottavat.

Ensimmäiset raportin jälkeen julkistetut mielipidemittaukset olivat Clintonin kannalta pääosin lohduttavia. Amerikkalaisäänestäjien enemmistö paheksuu toki presidenttinsä syrjähyppyä, muttei kuitenkaan näe yksityiselämän piiriin kuuluvan jutun olevan valtakunnanoikeuden tai viraltapanon arvoinen.

Jos kansa pysyy kannassaan, paine Clintonia kohtaan voi helpottaa, mutta siinäkin tapauksessa edessä on vielä pitkä poliittinen katumusharjoitus, sillä marraskuun kongressivaaleihin valmistautuvalla republikaanioppositiolla ei ole pienintäkään halua painaa asiaa nopeasti villaisella, vaikka Clinton valtakunnanoikeudelta välttyisikin.

Clintonin harmiksi myös moni hänen omista demokraattisista puoluetovereistaan on syvästi pettynyt presidenttinsä käytökseen Lewinsky-jutussa, ja siksi Clinton joutunee kongressissa perusteellisen hiillostuksen kohteeksi lähikuukausina ja saattaa vielä ajautua kestämättömään tilanteeseen.

Kävipä Clintonille kuinka tahansa, toivoa sopii, että ruodittaviksi tulevat tämän jälkeen juttuun liittyvät muutkin seikat kuin Clintonin sukupuolielämä ja suhteen salailuyritykset, joihin Starrin raportti ainoastaan keskittyy. Tapaus Lewinsky on ollut kokonaisuudessaan Yhdysvaltain arvovallalle sopimaton näytelmä, eikä syy ole yksin presidentin. Ilmassa on ollut säälimättömän poliittisen ajojahdin hajua, ja moni amerikkalainen lainoppinut katsoo varsin perustellusti, että erikoissyyttäjä Starrin annettiin jutun kestäessä venyttää toimivaltuuksiaan tavalla, joka ei palvele kansakunnan kokonaisetua.

Erikoissyyttäjälaitoksen toimenkuvan rajaaminen koskemaan vain presidentin viranhoitoon liittyvien toimien tutkimista on tulevaisuudessa välttämätöntä, mikäli Yhdysvallat haluaa jatkossa säästyä pornografisten kuvausten kustantamiselta verorahoilla. Myös monilla amerikkalaisilla tiedotusvälineillä on tapauksen vuoksi syytä katsoa itseään peiliin ja pohtia painotuksiaan.

Jos Lewinsky-jutusta on löydettävissä mitään valoisia puolia, sellaiseksi voi nousta tavallisten amerikkalaisten poliittista eliittiään ja tiedotusvälineitään paremmaksi osoittautunut kyky pitää erillään presidenttinsä viranhoito ja yksityiselämä. Täydellisen ja myös yksityiselämässään erehtymättömän puolijumalan sijasta amerikkalaisäänestäjät näyttävät nykyisin etsivän presidentistäänkin vain oikeisiin kysymyksiin paneutuvaa poliittista johtajuutta, ei enää kaikenkattavaa moraalista esikuvallisuutta.

Maassa, jossa seksi on ollut jo pitkään kauppatavaraa ja jonka poliittinen eliitti ei ole koskaan erityisemmin kunnostautunut sukupuolisella nuhteettomuudellaan, sellainen asenne on osoitus äänestäjien kasvavasta realismista valintojensa suhteen ja terve vastakohta Washingtonin ja monet tiedotusvälineet viime kuukausina vallanneelle tekopyhälle kauhistelulle.