Pintajulkisuus ongelmallista

Arkkihiippakunnan edellisessä piispanvaalissa havaittiin, että yhden ehdokkaan valtakunnallinen näkyvyys vaikutti vain vähän valitsijoihin. Pintajulkisuudella on vaikea vaikuttaa arkkipiispan valitsijoihin myös tällä kertaa, koska he ovat suurelta osin samoja kuin edellisissäkin vaaleissa.

Miksi pintajulkisuus ei näytä purevan piispoja valitessa? Siksi, että arkkipiispanvaali ei ole puhdas luottamusvaali, kuten yhteiskunnalliset vaalit. On kyse myös kirkon korkeimmasta virkamiehestä, jossa papillisella ammattitaidolla on suuri merkitys. Yleensä korkeita virkamiehiä ei valita kansanvaalilla, paitsi kirkkoherrat.

Omassa kannanotossaan pastori Raimo Vuoristo rinnastaa piispa Wille Riekkisen suosion ja presidentti Martti Ahtisaaren saaman kannatuksen. Samalla hän kehottaa päätoimittaja Jaakko Eleniusta kieltäytymään ehdokkuudesta "elämän pulppuamiseen" eli Riekkisen kansansuosioon vedoten (TS 6.9.).

Pyydän omalta osaltani, ettei Elenius kieltäytyisi ehdokkuudesta, koska hänellä on Riekkistä paremmat edellytykset koota hyvinkin eri tavalla ajattelevat kristityt myönteiseen yhteistyöhön. Tarvitsemme koko kirkon arkkipiispaa.

Päätoimittaja Elenius on ollut vastuullisilla paikoilla ja hänen ajatuksiaan on laajasti seurattu, mutta asiat ovat olleet tärkeämpiä kuin niiden esittäjä. Naama ei ole tullut tutuksi. Uskoisin, että arkkipiispan tehtävien hoidossa asioihin paneutuva linja on juuri oikea. Olen vakuuttunut, että vaalikeskustelun edetessä Elenius on tullut tutummaksi ja hän on nousussa - saa nähdä kuinka korkealle.

Tapio Seppälä
lääninrovasti
Luvia