Erikoissairaanhoitoa ei valtiolle

TS/Jonny Holmén<br />Kunnallisjohtajien suositus erikoissairaanhoidon siirtämisestä kunnilta valtiolle merkitsisi kirjoittajan mukaan toteutuessaan paluuta aikanaan hylättyyn käytäntöön. Erikoissairaanhoidon siirtäminen valtiolta kunnille, mm. Turun lääninsairaalan siirtyminen kuntainliitolle tapahtui 1930-luvulla käynnistyneen mutkikkaan prosessin ja kuntien tarmokkaan toiminnan tuloksena. - Torstaina tulee kuluneeksi 60 vuotta Tyksin A-sairaalan käyttöön vihkimisestä.
TS/Jonny Holmén
Kunnallisjohtajien suositus erikoissairaanhoidon siirtämisestä kunnilta valtiolle merkitsisi kirjoittajan mukaan toteutuessaan paluuta aikanaan hylättyyn käytäntöön. Erikoissairaanhoidon siirtäminen valtiolta kunnille, mm. Turun lääninsairaalan siirtyminen kuntainliitolle tapahtui 1930-luvulla käynnistyneen mutkikkaan prosessin ja kuntien tarmokkaan toiminnan tuloksena. - Torstaina tulee kuluneeksi 60 vuotta Tyksin A-sairaalan käyttöön vihkimisestä.

Kaksi päivän uutista:

-Turun Yliopistollisen Keskussairaalan korvaavien tilojen pitkään vireillä ollut rakennushanke on sysätty epämääräiseen tulevaisuuteen.

-Kunnallisjohtajat suosittavat erikoissairaanhoidon siirtämistä kunnilta valtiolle.

Viimemainittu ehdotus merkitsisi toteutuessaan paluuta aikanaan hylättyyn käytäntöön. Erikoissairaanhoidon siirtäminen valtiolta kunnille, mm. Turun lääninsairaalan siirtyminen kuntainliitolle tapahtui 1930-luvulla käynnistyneen mutkikkaan prosessin ja kuntien tarmokkaan toiminnan tuloksena. Kannustimena oli sairaiden hoidon nostaminen vallinneesta surkeasta tilasta.

Turkulaisen sairaalan uudisrakennushanke oli silloinkin vastatuulessa. Vuoden 1929 sairaalakomitea teki ehdotuksen kunnallisten sairaaloiden kokoamisesta "keskikokoisiin ja suurempiin kunnallissairaalapiireihin". Turun sairaalakysymystä yritettiin ratkaista ehdotuksen pohjalta, mutta mm. vuonna 1932 tehty aloite tuli hylätyksi. Turun lääninsairaalan uudisrakennushanke asettui silloin kauas tulevaisuuteen, kiireellisyysjärjestyksessä kuudennelle tilalle.

Turussa ei tähän tyydytty. Hanketta kehitettiin eteenpäin. Turun kaupunginjohtaja Arvi Hällfors, Paimion kunnallisneuvos Juho Silkkilä ja monet muut seudun kunnallismiehet olivat asiassa ponnella mukana. Uudessa Aurassa julkaistussa artikkelissa 15.1.1933 lääkintöneuvos Aleksis Tefke (Tähkä) esitti myös valtion omistaman lääninsairaalan liittämistä Turun ja ympäristön sairaalapiiriin. Hän ei pitänyt mahdottomana yhteistä sairaalaa valtion kanssa. Lääkintöhallitus ei noteerannut turkulaisten ehdotusta lainkaan.

Hällfors lähti järjestämään tapaamista silloisen pääministeri Toivo Kivimäen kanssa. Tapaamisessa oli läsnä mm. valtiovarainministeri Relander, jonka kerrottiin kuunnelleen happaman näköisenä Hällforsin selostusta. Pääministeri Kivimäki innostui ehdotuksesta ja sanoi, ettei tätä asiaa ole hallitukselle riittävästi selvitetty. Rahat voitaisiin vielä saada budjettiin eduskunta-aloitteen pohjalta. Niukimmalla mahdollisella 11 äänellä 10 vastaan valtionvarainvaliokunta hyväksyi määrärahan. Hanke lähti toteutumaan vauhdilla. Uusi A-sairaala vihittiin käyttöön päivälleen 60 vuotta sitten, 10.9.1938.

Näin sai alkunsa yhteinen sairaala ja vihdoin valtion ylläpitämän sairaalalaitoksen kunnallistaminen, joka sota-ajan tuoman viivytyksen takia toteutui vasta kaksikymmentä vuotta myöhemmin, v. 1958. Kunnat ovat lähellä terveyspalveluja käyttäviä ihmisiä. Siksi kuluneet neljä vuosikymmentä ovat olleet suomalaisen sairaalatoiminnan ja terveydenhuollon voimakkaan kehityksen aikaa.

Sairaalalaitoksen lähihistoria ei anna lainkaan tukea ajatukselle erikoissairaanhoidon siirtämisestä valtion tehtäväksi. Muutos tekisi sairaanhoidon hallinnosta kasvottoman ja kaukaisen. Tämä on nähdäkseni historian opetus.

Ilkka Järvinen
Kirjoittaja oli Turun sosiaali- ja terveydenhuollon apulaiskaupunginjohtaja 1976-1992 ja Turun Yliopistollisen Keskussairaalan liittohallituksen jäsen 1977-1990.