Pääkirjoitus 9.9. 1998:
Venäjän valtakamppailu
pitkittää ja syventää kriisiä

Venäjän katastrofia lähentelevä talous on päivä päivältä selkeämmin paljastanut, että kysymys on poliittisesta kriisistä. Venäjällä ei ole toimivaa johtoa, ei suuntaa saati linjaa.

Moskovassa asuva poliittinen ja taloudellinen valtaeliitti kiistelee vallasta. Kiistan julkinen huomio on keskittynyt presidentti Boris Jeltsiniin ja duumaan. Jeltsinin ja duuman puristuksessa hiertyy myös pääministeriehdokas Viktor Tshernomyrdinin osakkeiden arvo.

Euroopan unionin ulkoministerit lähettivät Salzburgista Moskovaan terveisiä, joiden mukaan Venäjän herrojen täytyy ottaa ratkaisuissaan huomioon maan sosiaaliset ongelmat ja kansan hyvinvointi. Ajatus on hyvä mutta pahasti myöhässä.

Pietarin tilanne kuvaa osaltaan Venäjän kehitystä: hamstrausvimma on tyhjentänyt kauppojen hyllyt. Muutos vuosikymmenen alkuun on se, että silloin kansalla oli rahaa mutta kaupoissa ei ollut tavaraa. Nyt ei ole kaupoissa tavaraa eikä kansalla rahaa.

Kokonaiskuvaa hahmottaa se, että valtio on 20 miljoonalle työntekijälleen velkaa miljardeja markkoja. 40 miljoonalle eläkeläiselle valtion velka on vielä suurempi. Miljardien markkojen edestä on jäänyt maksamatta myös erilaisia avustuksia.

Tätä taustaa vasten ei ole yllätys, että kansan keskuudessa elää myös käsitys, jonka mukaan koko talousromahdus on länsimaiden katala suunnitelma. Vaikka käsitys on väärä, se elää.

Läntiset maatkin ovat tehneet virheitä, jotka ovat pitkittäneet kriisiä. Huolimatta vuosikymmenten kokemuksista Venäjän todellisuutta ei ole tunnettu läheskään riittävästi. On toivottu enemmän kuin on tiedetty.

Venäjälle on syydetty rahaa kuin vettä kaivoon. Lopputulos on sama: ei pysy, eikä lisäänny. Rahan syöttöä on perusteltu uudistuspolitiikan jatkumisella.

Perustelu olisi pitävä, jos uudistuspolitiikka olisi kunnolla käynnistynyt. Tähän saakka se on tuottanut rikkaita mutta kurjistanut kansaa.

Venäjä olisi voinut jatkaa nykymalliin, jos raaka-aineiden ja erityisesti öljynhinta olisi pysynyt viime vuoden tasolla. Se on edelleen 30 prosenttia viimevuotista tasoa alempana. Se horjuttaa myös Norjan taloutta.

Rupla menetti viikossa merkityksensä valuuttana. Sen syöksy on jatkunut syyskuun eikä pohjaa näy ennen kuin uusi hallitus ja sen ainakin jossain mitassa uskottava talousohjelma ovat koossa.

Venäjän tie talouden siedettävään tasapainoon on pitkä. Siinä ei auta edes muiden apu. Venäläisten on itse korjattava taloutensa perusteet ja rakennettava maahan toimiva markkinatalous. Pika-avuksi nähty setelirahoitus olisi vain hetken helpotus. Sitten kylmäisi entistä enemmän.

Vaikka moni asiantuntijamme arvioi, että Venäjän kriisi heijastuu meillä vasta ensi vuonna, nopeitakin vaikutuksia on. Niiden syvyys riippuu kriisin kestosta.

Läheinen esimerkki Venäjän talouskaaoksen vaikutuksista löytyy Raisiosta: Raisio yhtymän vienti Venäjälle tyrehtyi kokonaan. Katkon lopullinen saldo on laskettavissa vasta, kun ruplalla on jälleen vaihtoarvo.