Kaksi häpeätahraa

Turun satamasta busseillaan tulleita turisteja kohtasi kesällä Linnankadulla edesmenneen kierrätyskeskuksen pihalla lohduton näky. Siellä lojui ja lojuu edelleen muun roinan joukossa kaksi vettynyttä vuodesohvaa sekä yksi virttynyt runkopatja. Nähtäväksi jää löytyvätkö ne taas keväällä samasta paikasta lumen sulamisen jälkeen, vai onko joku kaupungin toimiala tuntenut asian omakseen ja saatellut nämä hylätyt huonekalut polttolaitokselle tai Topinojan kaatopaikalle.

Aurajoen rannasta nousevan Volter Kilven kadun reunustat ovat myös täynnä kaikenlaista roskaa, jonka luonnon vehreys vielä nyt armollisesti osaksi peittää. Eniten jätteitä löytyy Samppalinnan uimastadionille johtavan tien tuntumasta. Toisaalta virastotalon edestä vapaasti puhaltaneet tuulet ovat varmaan levittäneet näitä roskia kauemmaksi ympäristöön, lähinnä Biologisen museon ja Urheilupuiston suuntaan.

Siitä ei jonkun läheisen koulun arkinen aherrus paljon häiriintyisi, jos joku luokka kävisi poimimassa nämä roskat pariin muovisäkkiin. Näin tulisi päivän hyvä työ tehdyksi ja lapset saisivat aitoa asennekasvatusta.

Saman kadun luonnon muovaamaa kalliota likaaviin graffitteihin pystyy valitettavasti vain ajan patina. Siitäkin olisi hyvä lasten kanssa keskustella siinä paikan päällä.

Jouko Nisula
roskia tien poskesta kerännyt alakoululainen vm-47