Kirkon pitää näkyä ja kuulua

TS/Jari Laurikko<br />Kirjoittaja odottaa uudelta arkkipiispalta ennen kaikkea sanottavaa ja näkemystä edellisten arkkipiispojen tapaan. - Kuvassa nykyinen arkkipiispa John Vikström (vas.) sekä emeritusarkkipiispa Mikko Juva ja rouva Maisu Juva.
TS/Jari Laurikko
Kirjoittaja odottaa uudelta arkkipiispalta ennen kaikkea sanottavaa ja näkemystä edellisten arkkipiispojen tapaan. - Kuvassa nykyinen arkkipiispa John Vikström (vas.) sekä emeritusarkkipiispa Mikko Juva ja rouva Maisu Juva.

En ole pystynyt kattavasti seuraamaan keskustelua arkkipiispanvaalista, sanon kuitenkin vaalista oman mielipiteeni. Sanotaan pirun olevan papinvaaleissa ahkeran, ehkä sama pätee näihin.

Keskustelua on käyty henkilöistä ja se on oikein. Yksi henkilö, ihminen, virkaan valitaan. Samalla on hyvä pohtia arkkipiispan tehtävää, funktiota. Viran aikaisempi haltija Agricola määritteli evankelisen papiston tehtävän seuraavasti: "Vai eikö se pappein virka ole: studeeraa, saarnaa ja rukoile". Samoilla määreillä voi luonnehtia myös piispan tehtäviä. Olla avoin, lukea rinnakkain Raamattua ja päivän sanomalehteä. Olla avoin hengellisyydelle, spiritualiteetille, kasvulle. Ja vielä: kyetä saarnaamaan, mikä ei arkkipiispan yhteydessä tarkoita vain Turun tuomiokirkkoa.

Arkkipiispan saarnastuolina on myös media - mikäli hän kykenee sitä käyttämään. Se ei tänä päivänä avaudu enää pelkällä virka-asemalla. Julkisuus on otettava sanottavansa sisällöllisellä painolla. Muussa tapauksessa mahtuu arkkipiispankin sanottava kohta yhdelle palstalle.

Olen nähnyt ehdotetuissa nimissä kahdenlaista lahjakkuutta. On ehdotettu miehiä, jotka uivat kirkon hallinnossa kuin kala vedessä. Mikäli homman a ja o on virheiden välttäminen, sulautuminen mihin tahansa taustaan, mihin tahansa tuuleen kääntyminen, on meillä tähän kouliintuneita ehdokkaita. Heistä ei ole paljon kuultu, eikä julkisuus heitä ollenkaan tunne, mutta se liittyy asian luonteeseen joka tapauksessa: he eivät ole herättäneet julkista pahennusta.

Itse en toivo, että kirkon johtoon valittaisiin erityisen lahjakas byrokraatti. Vaikka tuomiokapituli onkin virasto, laitos, on siellä palkattu juristi ja muita hallintoon perehtyneitä. He pystyvät turvaamaan asioiden laillisuuden.

Odotukseni kohta valittavaa arkkipiispaa kohtaan ovat toiset. Odotan hänen olevan ennen muuta paimen, esipaimen, jota voi pelkäämättä lähestyä. Jonka oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen voi luottaa. Mutta ennen kaikkea: jolla on sanottavaa ja näkemystä. Odotan, että tulevakin arkkipiispa voi tilanteen tullen kohottaa kirkon profeetallisen äänen.

En usko lisääväni ystävieni joukkoa nimeämällä ehdokkaita, joita pidän byrokraatteina, kirkon hallintomiehinä. Kunkin elämä ja teot puhuvat puolestaan. Haluan kuitenkin sanoa yhden nimen ja puhua hänen puolestaan. Saamani kuva Jaakko Eleniuksesta on, ettei hän ole niitä, jotka herroina hallitsevat. Häntä uskaltaa lähestyä, eikä hän kuitenkaan ole tahdoton myötäilijä. Hän uskaltaa tuoda julki kantansa ja teologiansa.

Martti Simojoen, Mikko Juvan ja John Vikströmin jälkeen toivon, ettei arkkipiispaksi nytkään valittaisi näkymätöntä ja kuulumatonta, vaan ihminen, joka näiden kolmen tavoin osaisi ja uskaltaisi sanoa Kyllä ja Ei. Uskaltaisi käyttää kirkon ääntä omassa joukossa ja koko yhteiskunnassa. Siksi tulen äänestämään arkkipiispaksi Jaakko Eleniusta.

Heikki Palmu
pastori
Etelä-Saksan suomalainen
pappi