Taiteilijoiden asema Suomessa

Tämän lehden pääkirjoitus 26.8., jossa kuvattiin taiteilijoiden vaikeaa asemaa Suomessa, herätti monia ajatuksia. Voidaan kysyä kuka on taiteilija?

Julkisesta rahoituksesta ei saa muodostua automaattia, joka elättää kaikki taiteilijoiksi ilmoittautuvat. Ei missään muualla maailmassa taiteille ja museoille jaeta julkisista varoista niin paljon rahaa kuin Suomessa.

Britannian taideneuvoston tutkimus eri maiden julkisista kulttuurirahoista osoittaa, että Suomessa jaetaan 538 mk asukasta kohden, kun vastaava luku Saksassa on 513 mk, Ranskassa 343 mk, Ruotsissa 341 mk ja vähiten Yhdysvalloissa 35 mk. Rahan runsas jakaminen ei takaa laadukasta tulosta. Oma vastuu toiminnasta ja rahoituksesta on säilytettävä.

Hyvä taiteilija kyllä pärjää ja jos ei pärjää pitää hakea muuta työtä, niin kuin muutkin tekevät. Töiden julkistaminen vaatii rahaa, mutta sitä vartenhan on erilaisia kohde- ja matka-apurahoja sekä näyttelytukea. Kuvataiteilijoita valmistuu paikallisista taidekouluista koko ajan lisää ja voidaan kysyä paljonko taiteilijoita tarvitaan?

Turussa alkaa syksyllä sanallisen ja kuvallisen alan taiteilijoille suunnattu yrittäjäkoulutus; hankkeen budjetti on 2,2 miljoonaa markkaa, josta 40 prosenttia tulee Euroopan sosiaalirahastosta. Turku suunnittelee myös entisen Ipnoksen tehtaan muuttamista taiteilijoiden kodeiksi. Tehtaaseen saataisiin työskentelytiloja sekä 23 ateljeehuoneistoa. Kustannukset 26 miljoonaa.

Kun taiteilija vanhenee hän voi hakea taiteilijaeläkettä, joka on 5700 mk kuukaudessa. Meillä on paljon ihmisiä, jotka hoitavat kehitysvammaisia, vanhuksia ja sairaita ilman palkkaa tai hyvin pientä avustusta vastaan. Työ on todella raskasta. Jos nämä hoidettavat olisivat laitoksessa kustannukset olisivat valtavat. Turkuun piti perustaa pieni dementiayksikkö, mutta rahanpuutteen vuoksi sitä ei voitu perustaa.

Kysymys on myös siitä, että poliitikot ja virkamiehet verovaroja jakaessaan tekevät veronmaksajien puolesta päätökset siitä, mitä kulttuuripalveluja tuotetaan ja kuka ne tuottaa. Entäpä jos tämä ostovoima ja siihen liittyvä päätöksentekovalta jätettäisiin kansalaisen omaan harkintaan.

Kriitikko