Luottamus terveydenhuoltoon
säilytettävä tulevaisuudessakin

Terveydenhuollon auttaminen voi olla ensiapua, taudin ja sen oireiden tutkimista kuin myös tietenkin niiden hoitamistakin. Rahatilanne on huono ja auttamissektorit monasti jonkin verran eriarvoisia. Kriisitilanteessa ensiapua annettaessa kenties harvemmin pohdiskellaan toimenpiteiden kalleutta kuin hoidon myönteisiä vaikutuksia.

Terveydenhuollon onnistumisen kannalta on erittäin tärkeätä, että me kaikki voimme luottaa sen kautta saamaamme apuun. Maamme terveydenhuoltohan on kansainvälisestikin korkealle arvostettua ja osaavaa. Lisäksi suurin osa terveydenhuoltomme henkilöstöstä ei tee työtään pelkästään rahan vuoksi, vaan myös halutakseen auttaa lähimmäistään.

Oikea diagnoosi on luonnollisesti hoidon kulmakivi. Sen päälle rakennetaan hoitosuunnitelma. Joskus voidaan hoidolle asettaa suuriakin päämääriä. Olkoon päämäärä mikä tahansa, on tehtävä työtä hoidettavan ja hoitajan välisen luottamussuhteen syntymiseksi.

Uutta ajattelua
hoidon laatuun

Tilanne, jossa esimerkiksi kuolemaa pidetään hoidon päämääränä, voi vaatia muutoksia monienkin ajattelussa. Kun paranemisesta ei enää ole toiveita, erilaiset saattokodit voivat olla upea apu. Niissä ihmistä ei vaadita jaksamaan, vaan kuolemalla on lupa saapua arvokkaalla tavalla.

Uusien hoitomenetelmien käyttöönotto saattaa joskus aiheuttaa lisäkustannuksia, mutta toisaalta ne saattavat jatkossa saada aikaan huomattaviakin säästöjä parantuneiden hoitotulosten myötä. Hoidon tuloksia pitäisikin useammin arvioida kokonaistilanteeseen saadun avun perusteella. Talousasioista päättäjät osaavat useimmiten "vain laskea", eikä laskemalla voi mitata hoitotuloksia.

Terveyskeskusverkostomme on tiheä ja kattava. Lisäasiantuntemusta antaa keskussairaalaverkosto ja erilaiset kuntoutuslaitokset. On tärkeää säilyttää nämä toimivina ja luonnollisesti vielä siten, että voimme luottaa niistä saatavaan hoitoon.

Ihmiskunnan eräs kriisi näyttää olevan siinä, me kaikki olemme elämän ja kuoleman edessä samanarvoiset. Jokainen meistä tarvitsee jonakin hetkenä jonkinlaista apua, luottaen siihen, ettei häntä jätetä yksin.

Terveydenhuoltoon ollaan myös tyytymättömiä. Toimiihan sielläkin ihmisiä, joilla jokaisella on joskus omat "huonot aikansa" ja ongelmansakin. Kenties ystävällisyys potilaita kohtaan on erittäin suuri sekä potilaita että henkilökuntaa säästävä toimenpide.

Auttamisella
on rajansa

Auttaminen on myös rajallista. Potilaasta itsestäänkin riippuu, miten pitkälle hän vastaanottaa saamaansa hoitoa. Usein voi jopa hämmästellä sitä, miten hyvin jotkut kykenevät saamansa hoidon hyödyntämään.

Meillä on mahdollisuuksia järkevään säästämiseen tarjoamassamme yhteiskunnallisessa hoidossa. Kuitenkaan hyvän hoidon vaatimaa luottamusta ja tuloksellisuutta vaarantamalla ei saa edes yrittää lähestyä näitä alueita. Jos näin teemme, voimme menettää taloudellisesti paljon.

Arto Harkiola
sosiaaliterapeutti