Aimo Massisen Päivän pistot -kolumni:
Nuorsuomalainen visio

Kun puolueita syytetään vaikeaselkoisuudesta tai pahimmillaan jopa näköalattomuudesta, löytyy ainakin yksi puolue, jolla on selkeä visio. Nuorsuomalaiset eivät ujostele mitä he tahtovat.

Ottakaapa muut puolueet mallia nusuista, niin saamme säpinää vaalitaisteluun!

Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa (30.8.1998) puheenjohtaja Risto E.J. Penttilä teki selväksi, että nuorsuomalaiset haluavat maahan porvarihallituksen ja porvaripresidentin.

"Se mitä Suomi kaipaa, on henkiseltä ja älylliseltä tasoltaan visionäärinen johtaja. Ahtisaaresta ei sellaiseksi ole", Penttilä paukautti. Nusut tukevat tulevissa presidentinvaaleissa sellaista ehdokasta, jolla on mahdollisuus voittaa istuva presidentti.

Nusujen presidenttiehdokas on Penttilän mukaan joko tri Jukka Tarkka (nuors) tai jonkun muun puolueen ehdokas, kuten esim. Elisabeth Rehn (r). Riitta Uosukaisellakin (kok) on mahdollisuudet Ahtisaaren lyömiseen.

Heissäkö olisi älyn ja visioiden säihkettä?

Porvarihallitus tarvitaan Penttilän mukaan ennen muuta siksi, että ensi vuonna alkaa laskusuhdanne, eivätkä sosiaalidemokraatit kykene tekemään rakenneuudistuksia.

Sdp ja ay-liike ovat nyt tehneet tehtävänsä, kun maan talous on vakautettu. "Enää ay-liikettä ei tarvita mihinkään, kun valtiontalous on tasapainossa ja Suomi Emussa. Ay-liikkeen on aika poistua valtakunnan politiikan näyttämöltä, palata työpaikoille ja pitää huolta ihmisten työehdoista", Penttilä uhoaa.

Ay-liikkeellä on siis sittenkin pikkuruinen tehtävä nusujenkin visiossa?

Nuorsuomalaisten politiikan sisältö voidaan kiteyttää pyrkimykseen romuttaa etujärjestöjen valta ja ajaa julkinen sektori, siis valtion ja kuntien rooli, mahdollisimman alas.

Vaikka nusut eivät tunnusta pyrkimystään pohjoismaisen hyvinvointivaltion purkamiseen, ohjelma merkitsisi sosiaalisen turvaverkon rajua harventamista. Kokonaisveroastetta voitaisiin pudottaa ehkä selvästikin, mutta työttömyyden tai sairauden kohdatessa yhteiskunta ei tulisi nykyisessä mielessä hädänalaisten avuksi.

Kavahtaisikohan Penttilä edes kerjäläisiä kaduillamme?

Porvarihallitusta ajaessaan nusut koettavat liimautua kepun kylkeen. Penttilä propagoi yhä Esko Ahoa pääministeriksi, vaikka yhteinen vaaliliitto pääkaupunkiseudulla romuttuikin. Aho olisi ollut siihenkin valmis, mutta maakuntien miehet palauttivat puheenjohtajansa ruotuun.

Sepä olisikin ollut soma liitto. Keput lupaavat ummet ja lammet valtion pussista, mutta nusut romuttaisivat melkein koko valtion.

Porvarihallituksen herkkua saatiin kyllä kokea jo 1991-1995, jolloin Suomi sukelsi syvälle ja melkein hukkui.

Kaivataanko nyt takaisiin Ahon hallituksen kriisipäiviin, jolloin kenties saataisiin läpi nusujen toivomat rakenneuudistuksetkin?

Nuorsuomalaisten uusliberalistinen, äärioikeistolainen visio on helpotus ennen muuta kokoomukselle. Kun nusut vielä ennen viime vaaleja koettiin uhkaksi kokoomukselle, nyt ne eivät sitä enää ole.

Nusuilla on nyt kaksi kansanedustajapaikkaa, joiden säilyttämisessä heillä on täysi työ. Puheenjohtaja Penttilä tunnustaa itsekin, etteivät nuorsuomalaiset tulevissa vaaleissa kykene etenemään kehäkolmosen ulkopuolelle.

Totta. Tuskinpa Turussakaan enää niinkin fiksu professori kuin Urpo Kivikari höynähtää nuorsuomalaisten listoille ehdokkaaksi?

Nuorsuomalaisuus on ollut sinänsä mielenkiintoinen, piristävä ilmiö varsin staattisessa suomalaisessa politiikassa. Se on osa sitä vapaan markkinatalouden ihannointia, joka on ollut leimallista tällä vuosikymmenellä kautta maailman.

Luutuneita ajatuksia ja rakennelmia on toki tärkeä vähän pöyhiä, mutta nuorsuomalaisten irrottelu on jäänyt yksinäiseksi kuviokellunnaksi, joka käytännössä tuskin johtaa paljon mihinkään.

Nusujen uskottavuus olisi voinut parantua puheenjohtajavaihdoksen myötä. Risto E. J. Penttilän vauhdissa on muiden vaikea pysyä mukana.

On varsin alkeellinen strateginen virhe lähteä kohti rakenteellista vallankumousta pyrkimällä sysäämään syrjään Sdp, keskeinen palkansaajapuolue. Tässä maassa ei kannata ensimmäiseksi Sdp:n ja ay-liikkeen yli kävellä, jos todella haluaa jotain saada aikaan.

Nyt Penttilän ja Jukka Tarkan nusuille uhkaa käydä kuten aikoinaan George C. Ehrnroothin ja Kullervo Rainion perustuslaillisille. Ensin paljon melua tyhjästä ja sitten ne kuolivat pois.

Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.