Pääkirjoitus 4.9.1998:
Kansainväliseen rikollisuuteen
puree ylikansallinen yhteistyö

Yhtä aikaa 12 maassa toimeenpantu internet-ratsia tuotti hyvän tuloksen. Poliisi otti kiinni satakunta henkilöä, joita epäillään lapsipornon levityksestä tietoverkoissa. Yhteisisku osoitti, että kansainvälistyvää rikollisuutta vastaan voidaan taistella tehokkaasti vain ylikansallisella yhteistyöllä.

Britannian poliisin suunnittelemaan operaatioon osallistui Australian, Yhdysvaltain ja Kanadan lisäksi useita Euroopan maita. Keskusrikospoliisin tekemissä yllätystarkastuksissa eri puolella Suomea napattiin kymmenkunta epäiltyä.

Poliisin suurratsia paljasti kansainvälisen pedofiilirenkaan, jonka perverssit lonkerot ulottuvat internetin kautta kaikkialle maailmaan. Kotietsinnöissä löydettiin yli satatuhatta lapsista otettua pornokuvaa. Nuorimmat kohteet olivat kaksivuotiaita.

Operaatio Katedraali oli jatkoa Hollannin poliisin heinäkuussa yhdessä FBI:n ja Scotland Yardin kanssa tekemällä iskulle. Sen yhteydessä saadut vihjeet lapsipornon välittäjistä ja käyttäjistä johtivat pedofiiliverkoston jäljille.

Korvaamatonta apua Hollannin poliisille antoi belgialainen kansalaisjärjestö, joka on kerännyt systemaattisesti tietoa pedofiileista. Alaikäisten seksuaalinen hyväksikäyttö ja muut lapsiin kohdistuvat rikokset ovat kuohuttaneet mieliä viime aikoina erityisesti juuri Belgiassa.

Tietoverkoissa operoiva rikollisuus on nopeimmin laajenevia kansainvälisen rikollisuuden lajeja. Sen torjunnassa tarvitaan paitsi yli valtiorajojen ulottuvaa viranomaisten yhteistoimintaa myös kaikki mahdollinen siviiliapu. Yksityisten ihmisten valppaus ja verkkoja ylläpitävien operaattorien tuki helpottaa olennaisesti poliisin työtä.

Huumekauppa, prostituutio ja seksibisneksen toinen toistaan härskimmät toimintamuodot ovat muita esimerkkejä järjestäytyneestä rikollisuudesta, jonka nujertamiseksi ylikansallinen yhteistyö on välttämätöntä.

Euroopan unionissa tämä välttämättömyys tajuttu jo varhain. Viimeksi Amsterdamin sopimukseen sisällytettiin erityisohjelma, jolla pyritään tehostamaan yhteisen poliisiviraston Europolin toimintaa ja taistelua järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan.

Käytännössä yhteistyö on ennen muuta tietojen kokoamista, vaihtamista ja hyödyntämistä rikostutkinnassa. Itsenäistä, jäsenmaiden alueelle ulottuvaa operatiivista toimivaltaa Eurpolille tuskin annetaan. Siitä ei tule FBI:n, Yhdysvaltain liittovaltion poliisin kaltaista organisaatiota.

Europol rakentaa parhaillaan mittavaa tietojärjestelmää, joka linkittää yhteen EU-kansalaisia ja epäiltyjä rikoksia koskevaa informaatiota. Sen lisäksi kansallisen poliisin käytettävissä ovat jo lähivuosina viidentoista Schengen-maan viranomaistiedostot.

Unionissa on kiistelty paljon siitä, millaisia tietoja rikostutkintaa palveleviin rekistereihin saa tallentaa. Tietosuojakysymyksissä on törmätty samanlaisiin kulttuurisiin näkemyseroihin kuin lainsäädännön harmonisoinnissa.

Oikeuskulttuurien erilaisuuden vuoksi ei voida välttyä eräiltä ristiriitaisuuksilta. Kansainvälisen poliisiyhteistyön tehostuessa rikoksesta kiinni jäämisen riski alkaa olla yhtäläinen EU-maasta riippumatta. Vain rikoksista langetettavat tuomiot vaihtelevat.