Kirjoittajavieras Jukka Roos:
On ennenaikaista
sitoutua Lipposeen

Kansanedustaja Mikko Elo piti edellisellä viikolla mielenkiintoisen puheen, joka liittyi ryhmätoveri ja Sdp:n puoluevaltuuston puheenjohtaja Jukka Mikkolan suositukseen puheenjohtajan ja pääministeri Paavo Lipposen jatkamisesta sekä puolueen puheenjohtajana että pääministerinä.

On vaikea sanoa, minkä takia Mikkola puheenvuoronsa käytti ellei tyydy Sdp:ssä vallitsevaan käsitykseen, että puoluevaltuuston tehtävänä on käyttäytyä johdon mukaisesti.

Elo katsoi, että vasta tulevat vaalit osoittavat, kuinka vahva Paavo Lipposen asema äänestäjien keskuudessa on. Samalla hän vihjaisi, että puolueella olisi mahdollisuudet huomattavaan vaalitappioon.

Suuressa maailmassa Elon kaltaisia nimitetään takapenkkiläisiksi. Kirjoittamaton sääntö on, etteivät vastaanpanijat saa luottamustoimia, ei edes oikeutta ryhmäpuheenvuoron käyttöön. Siksi heillä ei ole mitään menetettävääkään.

Olen todennut, että nykyisen hallituksen aikaansaannokset ansaitsevat täyden tunnustuksen. Keskeistä on, että se on kyennyt selvästi vähentämään työttömyyttä. On siis jollakin tavalla ristiriitaista, etteivät ilmiselvät tosiasiat vakuuta. Olisiko niin, ettei markkinoiden vapaudella korvata sitä, mikä tasa-arvossa ja veljeydessä menetetään.

Perinteinen sosialidemokraattinen kannattajakunta ja puolueen rivijäsenet ovat vaistonneet kehityksen suunnan, mutta eivät kykene sitä tarkasti muotoilemaan. Leikkauksia arvostellaan ja todetaan, että hyvinvointiyhteiskunnan turvajärjestelmiä ohennetaan, mutta selkeää tuomiota ei silti julisteta. Syy on tietysti se, että ymmärretään valtion velkataakan keventämisen välttämättömyys. Mielen pohjalle jää silti tunne, että valittu linja edustaa aatteellisesti juuri sellaista maailmaa, jonka vastapainoksi työväenliike sata vuotta sitten syntyi. Onko sosialidemokratia siis vain sata vuotta kestänyt marssi kapitalismista kapitalismiin?

En tiedä, kuinka sosialidemokraattien tulevassa vaalissa käy. Tuli sitten ääniä enemmän tai vähemmän, on mahdollista ja jopa todennäköistä, että Sdp saa vielä kiittää juuri vastaanpanijoita ja syrjääntyneitä takapenkkiläisiään.

Vallitseva oikeistosuuntaus kuluttaa puolueen perinteisen kannattajakunnan vasenta laitaa, mutta turhautuneet eivät enää äänestä Vasemmistoliittoa. Se ei nykyisellään tarjoa vaihtoehtoa tai esiinny demareita tarkkailevan vahtikoiran roolissa, kuten Skdl joskus aikaisemmin. Mahdollinen tappio johtuu tällä kertaa äänestämättä jättämisestä.

Harvoista toisinajattelijoista saattaa olla huomattavaa apua vuotavan vaaliverkon paikkaajina. Puolue tarvitsee heitä, mutta onko puolueen nykylinja heidän tukeaan ansainnut? Joka tapauksessa on ennenaikaista sitoutua Paavo Lipposen nimeen, jos hänen edustamansa suuntaus ei saa kansalta riittävää kannatusta. Tällä tavalla otaksun Mikko Elon ajatelleen.

Kirjoittaja on Sdp:n kansanedustaja.