Pääkirjoitus 28.7.1998:
Kuntien valtionosuusjärjestelmän epäkohtien korjaamisella on kiire

Lamavuodet ja niiden aikana tehdyt valtiontalouden rukkaukset heikensivät monen kunnan taloudellista asemaa, kun valtionosuudet vähenivät tuntuvasti. Valtionosuusjärjestelmän muutoksissa on menty niin pitkälle, että lukuisat kunnat ovat joutuneet todelliseen ahdinkoon. Jo viime vuonna hallituksen taholta lupailtiinkin järjestelmään uudistuksia, joilla pahimmat epäkohdat korjattaisiin. Toisin näyttää kuitenkin käyvän. Pikaisia korjauksia ei ole tulossa.

Valtionosuusjärjestelmän uudistamista pohtinut hallintoministeri Jouni Backmanin työryhmä on yrittänyt hahmottaa kuntatalouden lähivuosien haasteita sekä sopia valtion ja kuntien välisistä pelisäännöistä pitkällä aikavälillä.

Valitettavasti tästä työstä ei näytä tulevan valmista. Vaalikauden loppuminen painaa jo päälle ja tämänkaltaisten asioiden käsittely on varsin takkuista hallitukselle, jolle kuntien talouteen puuttuminen on kaiken aikaa ollut tempoilevaa ja ennakoimatonta hallinnollista päätöksentekoa.

Kunnallistalouden kirjavuus on silmiin pistävä piirre. Valtionosuuksien leikkaamiset ovat kohdistuneet kuntiin varsin eriarvoisesti. Lamavuodet nostivat esiin vaikeuksissakin hyvin toimeentulevia kuntia ja vastaavasti moni ennen vauras kunta vajosi pettävän talouden hetteikköön. Valtionosuuksien leikkaaminen, yhteisöverouudistus ja palkansaajien ansiotulovähennys ovat kohdistuneet eri kuntiin eri tavalla.

Järjestelmän muokkaaminen olisi epäilemättä tarpeen, koska monet tekijät ovat lisänneet kuntien taloudellisia rasitteita. Tilastolliset tiedot kuitenkin laahaavat pahanpäiväisesti jälkijunassa eikä muutoksia koskaan voida tehdä ilman vankkaa taustatietoa. Tiedonsaanti on auttamattoman hidasta, kun edellisen vuoden viralliset tilinpäätöstilastot valmistuvat vasta seuraavan vuoden joulun tienoilla.

Valtionosuudet ovat tietysti tärkeitä kunnallistaloudessa, mutta ei pidä unohtaa tosiasiaa, että kunnallisvero kuitenkin on lopulta se tukijalka, jonka varaan kunnan kuin kunnan on taloutensa rakennettava. Monessa kunnassa helposti unohdetaan se, että myös valtionosuudet maksetaan verotuksella kerättävistä varoista.

Jonkinlainen tasaus valtion toimilla on kuitenkin välttämätön jo senkin takia, että viime vuonna toteutettu valtionosuusjärjestelmän uudistus jätti jälkeensä suuria hyötyjiä ja suuria häviäjiä kuntien joukossa. Rakenteeltaan ja väestömäärältään perin erilaisten kuntien kesken tuskin koskaan saadaan millään järjestelmällä täyttä tasa-arvoa syntymään, mutta pahimmat epäkohdat on silti pyrittävä korjaamaan.

Mitä pidemmälle uuden järjestelmän selvien epäkohtien korjaaminen lykätään, sitä vaikeampina ne kuitenkin ovat tulevaisuudessa vastassa. Kuntien kykyyn sopeutua muuttuviin oloihin ja toimintaehtoihin julkisessa taloudenpidossa täytyy olla muitakin mahdollisuuksia kuin rahan valuttaminen valtion kassasta.