Veli Junttilan Suomi 1948 -kolumni:
Naantalissa suurpalo

Heinäkuun 28. päivän TS:n etusivun täytti uutinen "Valtava suurtulipalo bensiinivarastossa Tupavuorella".

Neste Oy:n polttoainevarastossa oli todellinen suurkatastrofin vaara, sillä lehtemme selostuksen mukaan alueella oli seitsemän polttoainesäiliötä, joista viidessä oli 6,3 miljoonaa kiloa bensiiniä ja 2,8 miljoonaa kiloa spriitä.

Valtavat liekit ja sankka savu näyttivät onnettomuudelle sellaiset mittasuhteet, että sammutustyöhön värvättiin parikymmentä palokuntaa ja tuhatkunta sotilasta.

Teräslieriösäiliöiden korkeus oli lehtiuutisen mukaan 19 metriä ja läpimitta 16 metriä. Niiden yläpuolelle kallioille rakennettiin iltapäivällä syttyneen palon jälkeen nopeasti tie, jota käyttäen 60 kuoma-autoa ryhtyi ajamaan hiekkaa tulen tukahduttamiseksi.

Lehtiselostuksen mukaan tuli pääsi irti palavia nesteitä pumpattaessa, kun korjaustöissä käytetty lamppu särkyi ja kaasut saivat kipinän. Tulta ruokki ainakin yhden säiliön vuoto. Lisäksi läheiset varastosuojat paloivat. Nesteet paloivat myös meriveden pinnalla.

Palavien nesteiden vuodot saatiin tyrehtymään pumppaamalla vettä vuotavaan bensiinisäiliöön, ja spriisäiliön vuoto tukahdutettiin pudottamalla säiliöön 100 kiloa trasselia.

Toisenakin palopäivänä saatiin taistella kauan, ja voimakkaat räjähdykset kivisateineen aiheuttivat vaaratilanteita. Palotunnelin suuta oli yritetty tukkia isolla teräslevyllä, mutta räjähdys rikkoi levyn ja heitti sen kauas merelle.

Ensimmäisen päivän selostuksen mukaan vahinkojen arveltiin nousevat satoihin miljooniin markkoihin. Seuraavana päivänä vahingot kerrottiin huomattavasti vähäisimmiksi. Bensiiniä paloi puoli miljoonaa litraa ja spriitä 100000 litraa.

Neste Oy:n mukaan palaneiden nesteiden yhteisarvo oli vajaat viisi miljoonaa markkaa. Säiliöiden kärsimiä vahinkoja ei pysytty heti arvioimaan.

VTT:n paloteknillisen laboratorion johtaja professori Virtala arvioi palon johtuneen siitä, että varastojärjestelmä ei ollut valmis ja erikoisturvallisuuslaitteita ei ollut vielä asennettu.

Markku Kuisma kertoo Nesteen historiassa muistakin nuoren yrityksen vaikeuksista: "Mutta ei riittänyt, että Tupavuoren tunneleissa syttyi jo kesällä 1948 raivokas tulipalo. Sitäkin onnettomampaa oli, että säiliötilojen vuokraus ulkopuolisille öljy-yhtiöille ja Alkolle - jonka varastoimassa spriissä tulipaloa sammuttaneet sukeltajat joutuivat uiskentelemaan, osoittautui tappiolliseksi."

Kuisman mukaan laivanvarustajanakin Nesteen ura alkoi onnettomissa merkeissä. Ensimmäisen tankkilaivan ostopäätöstä talvella 1948 tehtäessä kansainväliset öljymarkkinat olivat huipputasolla, mutta kun Norjasta hankittu säiliöalus on kesällä 1948 siirtynyt uudelle omistajalle, olivat oikulliset rahtimarkkinat ajautuneet jyrkkään syöksykierteeseen, jota kesti pari vuotta.

Heinäkuun 29. päivänä 1948 presidentti J.K.Paasikivi nimitti K.A.Fagerholmin johtaman sosiaalidemokraattisen vähemmistöhallituksen, johon tuli vain 16 ministeriä. Siinä oli vain yksi Sdp:n ulkopuolinen ministeri; veteraaniulkoministeri Carl Enckell.

Paasikivi päätyi tähän ratkaisuun, kun vaaleissa suuren tappion kärsinyt Skdl ei osannut luopua ylimitoitetuista vaatimuksistaan. Paasikivi sai myös sen käsityksen, että maalaisliitto ei lähde hallitukseen ilman Skdl:ää.

Pääministeriksi kovin halukas Urho Kekkonen ja koko maalaisliitto oli aiemmin pelattu ulos. Tiedä sitten mitä Paasikiveen vaikuttivat maalaisliiton oikeiston kantelut, että Kekkonen on salakommunisti ja sopimaton pääministeriksi. Kekkonen kelpasi kuitenkin eduskunnan puhemieheksi.

Sdp:ssä oli ollut taivuttelemista yksin vastuuseen, jopa aseveljetkin haikailivat kommunistiyhteistyön perään. Kovana luokkapuolueiden aikakautena pelättiin, että vastuunkantaja lyödään lyttyyn sekä oikealta että vasemmalta.

Kävikin niin, että pahimmat iskut tulivat juuri kommunisteilta ja maalaisliitolta; kokoomuksesta tuli taas hallituksen tukija. Aseveliakseli alkoi jälleen pelata tälläkin tasolla.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.